Jokaisella alalla on oma ammattisanastonsa. Sellaista tarvitaan, ett\u00e4 tekemisen lis\u00e4ksi voi my\u00f6s keskustella tekemisest\u00e4. T\u00e4t\u00e4 edist\u00e4\u00e4kseni kokosin yhteen kirjoittamiseen liittyvi\u00e4 termej\u00e4, jotka auttavat j\u00e4sent\u00e4m\u00e4\u00e4n tekstin rakenteita ja kirjoittamista. Jos pit\u00e4isi kertoa yhdell\u00e4 sanalla mist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on kyse, se on:<\/p>\n\n\n\n
verstaspuhe<\/strong> (engl. shop talk<\/em>) ei tarkoita teoriaa, tarkistuslistaa eik\u00e4 oppikirjaa. Siin\u00e4 vaihdetaan kokemuksia, jaetaan omia ty\u00f6tapoja ja ratkotaan yhdess\u00e4 ongelmia. Verstaspuhe ei ole tekstilaji, tyyli tai m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4, vaan ep\u00e4t\u00e4ydellinen kokoelma asioita, joilla on jotain tekemist\u00e4 tiedon, ajattelun ja oman tekstin kanssa.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4\u00e4ll\u00e4 erillisess\u00e4 sanastossa voi antaa pitki\u00e4kin m\u00e4\u00e4ritelmi\u00e4 niin, etteiv\u00e4t ne h\u00e4iritse varsinaisten juttujen lukemista. Sanastossa on jo yli seitsem\u00e4nkymment\u00e4 entry\u00e4 ja sit\u00e4 voi lukea my\u00f6s ihan omana teoksenaan. Saataville niille, joita t\u00e4llainen kiinnostaa tai huvittaa.<\/p>\n\n\n\n Kun huomaat, ett\u00e4 maailmassasi on asia, anna sille nimi. Saatuaan nimen se alkaa el\u00e4\u00e4 mieless\u00e4si ja alat n\u00e4hd\u00e4 sen kaikkialla. Nyt voit mietti\u00e4, millainen se on, mihin se liittyy, ja mit\u00e4 sill\u00e4 voi tehd\u00e4. Aasialla on nyt nimi ja m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4. Intuitiivinen kokemuksesi muuttui todeksi, vaikka vain omassa maailmassasi.<\/em><\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n asia <\/strong>toimii t\u00e4ss\u00e4 yleisnimen\u00e4, jolla on erilaisia merkityksi\u00e4. Se voi olla koko jutun aihe, kappaleen tai lauseen keskeisin k\u00e4site tai luettelon yksitt\u00e4inen kohta. T\u00e4m\u00e4n yleisnimen k\u00e4yt\u00f6n teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 marssittamasta kaikkia eri merkityksi\u00e4 jokaiseen kohtaan, miss\u00e4 sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n sana<\/strong> on kielen nimilappu <\/em>tietylle asialle. Se voi viitata konkreettiseen asiaan tai abstrakktiin k\u00e4sitteeseen. Sana kuuluu kielen tasolle: \u201dmansikka<\/em>\u201d, \u201dstrawberry<\/em>\u201d ja \u201dichigo<\/em>\u201d ovat eri sanoja, vaikka tarkoittavat kaikki samaa puutarhamarjaa. Sana viittaa kuitenkin my\u00f6s kielen syv\u00e4tasolle, eli merkityksiin. \u201dPilvi<\/em>\u201d voi tarkoittaa meteorologista ilmi\u00f6t\u00e4, huolestuttavaa asiantilaa tai tiedon verkkotallennuspaikkaa.<\/p>\n\n\n\n k\u00e4site<\/strong> (engl. concept<\/em>) on mielen nimilappu<\/em> tietylle asialle. Se ei tarkoita sanaa eik\u00e4 tietyn kielen termi\u00e4, vaan asian merkityst\u00e4. Esimerkiksi \u201drengas<\/em>\u201d on suomen kielen yleinen sana, joka viittaa py\u00f6re\u00e4\u00e4n muotoon. Pallo ei ole rengas, sill\u00e4 rengas on litte\u00e4. Ent\u00e4 j\u00e4\u00e4kiekko? Ei ole, sill\u00e4 renkaassa on reik\u00e4 keskell\u00e4. K\u00e4site saa merkityksen kontekstista. Autoista puhuttaessa se tarkoittaa auton py\u00f6r\u00e4n kumiosaa (ks. konteksti). Jotkut tohelot tarkoittavat sill\u00e4 sek\u00e4 kumipy\u00f6r\u00e4\u00e4 ett\u00e4 metallivannetta yhdess\u00e4. (ks. tulkinta) K\u00e4site voi my\u00f6s olla yht\u00e4 sanaa monimutkaisempi rakenne. \u201dRenkaanvaihto<\/em>\u201d tarkoittaa rengastyypin vaihtamiseen vuodenajan mukaan tai kuluneen tai rikkoutuneen renkaan vaihtamista ehj\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n fraasi <\/strong>on kieleen vakiintunut sanojen muodostama ilmaisu, jonka merkitys on enemm\u00e4n kuin sen osien summa. Se voi olla sananparsi, kulttuurinen viittaus tai vieraasta kielest\u00e4 omaksuttu ilmaus. Olennaista on, ett\u00e4 fraasi on irtautunut alkuper\u00e4isest\u00e4 yhteydest\u00e4\u00e4n ja j\u00e4\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4\u00e4n osaksi kielt\u00e4 ja kulttuuria. Fraasilla voi ohjata miten lukija tulkitsee teksti\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n tuntee ja mit\u00e4 mielleyhtymi\u00e4 h\u00e4nelle tulee. Esimerkiksi vanha parkanolainen fraasi ”kuraan kuollu kuttu<\/em>” kuvailee ihmisen mielialaa, mutta traaginen liioittelu tekee siit\u00e4 oudolla tavalla hilpe\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n kirjoittaja <\/strong>on tekstin tuottanut todellinen, el\u00e4v\u00e4 ihminen. H\u00e4n voi olla lukijalle t\u00e4ysin tuntematon, vaikka teksti synnytt\u00e4\u00e4kin lukijalle vahvoja mielikuvia puhujasta.<\/p>\n\n\n\n puhuja <\/strong>on se henkil\u00f6, jonka lukija kokee tekstiss\u00e4 puhuvan. Se voi olla l\u00e4hell\u00e4 kirjoittajan omaa persoonaa tai h\u00e4nen luomansa kuvitteellinen hahmo. Fiktiossa puhuja on usein tietoisesti rakennettu henkil\u00f6, jolle kirjoittaja on luonut taustan, motiivit ja luonteenpiirteet. Mit\u00e4 paremmin fiktiohahmo on rakennettu, sit\u00e4 todemmalta h\u00e4n lukijasta tuntuu.<\/p>\n\n\n\n positio <\/strong>on tekstin syv\u00e4taso, joka kertoo, kuka tekstiss\u00e4 puhuu. Mist\u00e4 asemasta h\u00e4n puhuu ja miss\u00e4 suhteessa h\u00e4n on aiheeseen ja lukijaan. Esimerkiksi ajatus ”Tiiviin asian kannattaa sanoa lyhyesti.” on seuraavassa kirjoitettu kolmesta eri positiosta:<\/p>\n\n\n\n rekisteri <\/strong>(engl. register<\/em>) on tekstin pintataso, eli tilanteeseen, tarkoitukseen ja yleis\u00f6\u00f6n sopiva kielenk\u00e4yt\u00f6n tapa. Rekistereit\u00e4 ovat esimerkiksi puhekieli, uutiskieli ja tieteen kieli. Kirjoittaja valitsee rekisterin puhujan, position, tilanteen ja yleis\u00f6n perusteella.<\/p>\n\n\n\n teksti <\/strong>viittaa t\u00e4ss\u00e4 muotoon sen laajuudesta riippumatta. Yksi sana, lause tai kokonainen kirja ovat kaikki teksti\u00e4. Teksti ei ole valmis juttu, mutta siit\u00e4 voi tulla sellainen. K\u00e4yt\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 muoto-sanaa kuvaamaan erityyppist\u00e4 informaatiota: teksti, kuva, \u00e4\u00e4ni, video.<\/p>\n\n\n\n asiatiiviys<\/strong> (engl. item density<\/em>) tarkoittaa t\u00e4ss\u00e4 tekstin ominaisuutta, joka kuvaa asioiden suhteellista osuutta tekstiss\u00e4. Nime\u00e4minen ja m\u00e4\u00e4ritteleminen ovat tiivist\u00e4 asiaa, mutta taustoittaminen ja tarinankerronta yleens\u00e4 eiv\u00e4t. Asioiden m\u00e4\u00e4r\u00e4n lis\u00e4ksi siin\u00e4 on kyse siit\u00e4, kuinka paljon ajatusty\u00f6t\u00e4 lukija joutuu tekem\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseen tekstin (ks. aivokuroma). Termi\u00e4 voisi kuvata tekstin s\u00e4vy -liukus\u00e4\u00e4timell\u00e4 \u201dKeskittymist\u00e4 vaativa<\/em>\u201d \u2192 \u201dHelppolukuinen<\/em>\u201d<\/p>\n\n\n\n tyhj\u00e4k\u00e4ynti <\/strong>kuvaa tekstin asiatiiviyden astetta ja tarkoittaa, ett\u00e4 tekstiss\u00e4 ei ole siin\u00e4 kohdassa uusia asioita tai lukijan tarkkaa keskittymist\u00e4 ja ajattelua vaativaa sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Se purkaa lukijan aivokuormaa.<\/p>\n\n\n\n ylikierrokset<\/strong> kuvaa tekstin asiatiiviyden astetta ja tarkoittaa, ett\u00e4 tekstiss\u00e4 on siin\u00e4 kohtaa niin paljon uutta asiaa, ett\u00e4 se edellytt\u00e4\u00e4 lukijalta tarkkaa keskittymist\u00e4 ja ajattelua.<\/p>\n\n\n\n mubun<\/strong> (\u7121\u6587) (jap. tyhj\u00e4 teksti<\/em>) teksti, joka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 virheett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 ja oikealta, mutta ei kanna mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4 tai v\u00e4lit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tietoa. Teksti, joka on olemassa vain sit\u00e4 varten, ett\u00e4 teksti\u00e4 pit\u00e4\u00e4 olla (vrt. markkinointikieli, hallintojargon, poliittinen retoriikka, hankekieli tai AI-h\u00f6tt\u00f6).<\/p>\n\n\n\n abstraktiotaso<\/strong> kuinka l\u00e4hell\u00e4 tai kaukana tekstiss\u00e4 ollaan fyysisist\u00e4 asioista, havainnoista, esimerkeist\u00e4 ja toiminnasta. Korkealla abstraktiotasolla puhutaan yleisist\u00e4 k\u00e4sitteist\u00e4, periaatteista ja arvoista, matalalla tasolla konkreettisista asioista, ihmisist\u00e4 ja tapahtumista. Esimerkiksi konkreettisella tasolla on havainto \u201dt\u00e4m\u00e4 puu<\/em>\u201d. Se on biologian abstraktilla, lajitasolla \u201drauduskoivu<\/em>\u201d ja viel\u00e4 yleisemm\u00e4ll\u00e4, ekologisella tasolla \u201dtuoreen lehtimets\u00e4n p\u00e4\u00e4puulaji<\/em>\u201d.<\/p>\n\n\n\n toisteisuus <\/strong>(tautologia<\/em>) on tekstiss\u00e4 k\u00e4ytettyjen sanojen tai sananjuurien esiintyminen useampaan kertaan l\u00e4hekk\u00e4in. Se saa jutun n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00f6mpel\u00f6lt\u00e4 ja kirjoittajan sanavarastoltaan rajoittuneelta. Toisteisuutta huomaa yleens\u00e4 vasta valmista teksti\u00e4 lukiessa. Ongelmaa voi korjata synonyymeill\u00e4, muuttamalla lauserakenteita sek\u00e4 nime\u00e4m\u00e4tt\u00f6mill\u00e4 viittauksilla (substantiivi: \u201dse\u201d, \u201dt\u00e4m\u00e4\u201d; verbi: \u201dn\u00e4in\u201d, \u201dt\u00e4ll\u00e4 tavoin\u201d<\/em>).<\/p>\n\n\n\n symmetria <\/strong>tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 kun yksi asia esitet\u00e4\u00e4n tietyss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4, samaa j\u00e4rjestyst\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n seuraavan asian kohdalla. Erilaisia esitt\u00e4misj\u00e4rjestyksi\u00e4 ovat esimerkiksi \u201dsana<\/em>\u201d \u2192 \u201dselitys<\/em>\u201d, \u201dennen<\/em>\u201d \u2192 \u201dnyt<\/em>\u201d, \u201dsyy<\/em>\u201d \u2192 \u201dseuraus<\/em>\u201d, \u201dongelma<\/em>\u201d \u2192 \u201dratkaisu<\/em>\u201d, \u201dv\u00e4ite<\/em>\u201d \u2192 \u201dperustelu<\/em>\u201d ja \u201dhavainto<\/em>\u201d \u2192 \u201dtulkinta<\/em>\u201d. Jos tekstiss\u00e4 on useampia asioita, joissa on samanlaisia rakenteita, symmettria toteutuu, kun ne noudattavat samanlaista j\u00e4rjestyst\u00e4. Se on lukijalle pienempi aivokuorma ja my\u00f6s esteettisesti kauniimpaa. Edellisten tapaisten rakenteiden lis\u00e4ksi symmetriaa voi n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s aktiivi-passiivi -tyylin sek\u00e4 luku- ja sijamuotojen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Samaa asiaa koskevat per\u00e4kk\u00e4iset asiat on hyv\u00e4 taivuttaa mahdollisimman samaan muotoon.<\/p>\n\n\n\n foreshadowing <\/strong>(ennakointi<\/em>) tarkoittaa vihjeen antamista lukijalle jutun alussa tai alkupuolella kertomatta, onko ja miksi se on merkitt\u00e4v\u00e4. Lukija ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 vihjeen ja ison asian yhteyden vasta, kun t\u00e4rke\u00e4 asia paljastetaan h\u00e4nelle my\u00f6hemmin. (ks. Osa 6:n otsikkokuvaa ja Sam Spade loppukaneettia).<\/p>\n\n\n\n inline-otsikko <\/strong>on otsikkomaisen asian latominen kappaleen alkuun ja sen korostaminen typografisilla keinoilla, esim. lihavoimalla. Se antaa jutulle modernin ja sanakirjamaisen ilmeen. Se v\u00e4hent\u00e4\u00e4 v\u00e4liotsikoiden tarvetta ja tiivist\u00e4\u00e4 n\u00e4in juttua.<\/p>\n\n\n\n silta<\/strong> on sana, fraasi tai lyhyt lause, jonka teht\u00e4v\u00e4 on siirt\u00e4\u00e4 lukija huomaamattomasti asiasta toiseen. Sillan olemassaoloa ei yleens\u00e4 huomata, mutta sen puuttuminen tuntuu asian yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n\u00e4 vaihtumisena. Esimerkiksi jos asia on selitetty edellisess\u00e4 kappaleessa tai lauseessa, seuraava lause tai kappale voi vain viitata siihen. N\u00e4in ei tarvitse kuljettaa kaikkia m\u00e4\u00e4ritteit\u00e4 mukana. Sillan rakentamiseen asiasta toiseen riitt\u00e4\u00e4 usein yksitt\u00e4inen lause, esim. \u201dKatsotaan tarkemmin yht\u00e4 t\u00e4h\u00e4n liittyv\u00e4\u00e4 yksityiskohtaa<\/em>\u201d (vrt. ramppi)<\/p>\n\n\n\n ramppi <\/strong>on tekstirytmin rakenne, joka kasvattaa lukijan odotusta ennen huippua. Ramppi on tekstin kohta, jossa lukijalle kerrotaan, mit\u00e4 on tuossa, ilman ett\u00e4 sit\u00e4 paljastetaan. Se pihistelee ratkaisevan ajatuksen antamista, jotta sen vaikutus voimistuu. (vrt. silta)<\/p>\n\n\n\n huippu <\/strong>on tekstin merkityksellisin kohta. Siihen tiivistyy lauseen, kappaleen tai koko tekstin t\u00e4rkein ajatus tai oivallus. Jos huipulle tehd\u00e4\u00e4n kontekstinvaihto, ramppi antaa huipun tulkinnalle kehyksen. Eri kontekstissa oleva huippu on usein tiivistetty, metaforaksi tai aforismiksi. <\/p>\n\n\n\n k\u00e4\u00e4nnekohta<\/strong> (engl. pivot<\/em>) on tekstin rakennekohta, jossa lukijan tapa tulkita teksti\u00e4 muuttuu. Sen j\u00e4lkeen samaa aihetta katsotaan uudesta n\u00e4k\u00f6kulmasta tai tekstin suunta muuttuu olennaisesti.<\/p>\n\n\n\n metafora<\/strong> (kreikk<\/em>. meta<\/em>: yli, toiselle puolelle, j\u00e4lkeen, muutoksen kautta + pherein<\/em>: kantaa, vied\u00e4, kuljettaa) kielellinen rinnastus, eli tapa auttaa lukijaa tulkitsemaan asia jonkun h\u00e4nelle tutun asian kautta. Metafora ei ole v\u00e4itteen\u00e4 totta. Se on oikeastaan linkki, joka ohjaa lukijaa oikeaan tulkintaan. <\/p>\n\n\n\n anti-metafora<\/strong> on kirjoituksellinen keino, jossa kahta erilaista asiaa verrataan metaforan tyyliin, mutta vertaus samalla kiellet\u00e4\u00e4n. Sen avulla kerrotaan kiertotien kautta, mit\u00e4 jokin ilmi\u00f6 ei ole<\/strong>. Se auttaa lukijaa luopumaan v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ajattelumallista ennen uuden esitt\u00e4mist\u00e4. Anti-metafora on silt\u00e4, jossa lukee: ”P\u00e4\u00e4sy kielletty”<\/p>\n\n\n\n mufora<\/strong> (jap. <\/em>\u7121 \u201d<\/em>mu\u201d<\/em> = ei, tyhjyys + kreikk. \u201dpherein\u201d<\/em> = kantaa, kuljettaa) on metafora, joka ei vain kanna perille saakka. Rinnastus on niin kaukaa haettu, ettei se en\u00e4\u00e4 avaudu lukijalle, vaan vaatii absurdin pitk\u00e4n selityksen. Muforan kehitt\u00e4minen on tekij\u00e4lleen t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin alkuper\u00e4inen asia. Niit\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 ajatusleikkein\u00e4 tai eritt\u00e4in outoina vitsein\u00e4 (vrt. puujalkavitsi). Muforan tunnistaa siit\u00e4, ett\u00e4 tekij\u00e4 pyrkii v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 vakiinnuttamaan sen l\u00e4hipiiriins\u00e4 ja on joukon ainoa, joka nauraa sille.<\/p>\n\n\n\n sohvatyyny <\/strong>on tekstiin lis\u00e4tty yksityiskohta, joka sopii jutun yleisilmeeseen ja tuo siihen sopivaa vaihtelua. Sohvatyyny ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, mutta se rikastaa kuvausta ja tekee kokonaisuudesta kiinnostavamman, persoonallisemman tai miellytt\u00e4v\u00e4mm\u00e4n. Termi pohjautuu ajatukseen tekstin muotoilusta sisustussuunnittelijan asenteella.<\/p>\n\n\n\n l\u00e4hdeteksti <\/strong>(tekn. source text<\/em>) eli mit\u00e4 teksti itsess\u00e4\u00e4n on. Alkuper\u00e4inen teksti, josta voidaan nostaa sitaatteja ja jota k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n oman jutun kirjoittamisen raaka-aineena. L\u00e4hdeteksti antaa paitsi suoraa tekstisis\u00e4lt\u00f6\u00e4, se v\u00e4litt\u00e4\u00e4 lis\u00e4ksi sen kirjoittajan ideoita ja j\u00e4sennystapaa aiheeseen.<\/p>\n\n\n\n kohdeteksti <\/strong>(tekn. target text<\/em>) vastinpari l\u00e4hdetekstiin. Kirjoittajan oma teksti tai kirjoittajan laatiman valmiin jutun teksti.<\/p>\n\n\n\n alkuidea <\/strong>(engl. origin idea<\/em>) ensimm\u00e4inen ajatus jutusta, useimmiten ei viel\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6kelpoinen aloittaa kirjoittaminen sen pohjalta.<\/p>\n\n\n\n juttuidea<\/strong> (engl. story idea<\/em>) alkuideasta kehitetty k\u00e4ytt\u00f6kelpoinen jutun perusajatus<\/p>\n\n\n\n tekstil\u00e4hde <\/strong>(tekn. text source<\/em>) eli mist\u00e4 teksti tulee. Ei kuvaa itse teksti\u00e4 vaan viittaa siihen, mist\u00e4 ja miss\u00e4 muodossa teksti on saatu. L\u00e4hde voi olla esimerkiksi keskustelu tai aiempi juttu.<\/p>\n\n\n\n raakateksti <\/strong>on kerran kirjoitettua teksti\u00e4. Se on kirjoittajan ensimm\u00e4inen luonnos tai versio tekstist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n jutturunko<\/strong> on kirjoittajan kauppalappu. Mit\u00e4 asioita juttuun haluaa ja miss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4. Runko ohjaa kirjoittamisvaihetta ja toimii idealistana, jotka voi kirjoittaa auki lukujen otsikoiksi.<\/p>\n\n\n\n tekstikohde <\/strong>(tekn. text target<\/em>) vastinpari tekstil\u00e4hteelle. Viittaa jutun julkaisualustan tai formaatin sis\u00e4ll\u00f6llisiin ja teknisiin vaatimuksiin ja tavoitteisiin.<\/p>\n\n\n\n juttu<\/strong> (engl. piece, story<\/em>) on toimittajaslangia ja viittaa valmiiseen kirjoitettuun tuotokseen. Kirjoittaja kirjoittaa sanoja ja lauseita eli teksti\u00e4. Ne editoidaan ja viimeistell\u00e4\u00e4n valmiiksi jutuksi.<\/p>\n\n\n\n j\u00e4lkivilkaisu <\/strong>tarkoittaa verkkojulkaisun visuaalista ja toiminnallista tarkistamista julkaisun j\u00e4lkeen: milt\u00e4 juttu n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tietokoneella ja mobiililaitteessa, toimivatko linkit, rajautuvatko kuvat oikein, j\u00e4ik\u00f6 rivinvaihto v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n kohtaan ja v\u00e4littyyk\u00f6 sis\u00e4lt\u00f6 selke\u00e4sti my\u00f6s selaink\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen kautta.<\/p>\n\n\n\n lukurytmi <\/strong>on tekstin ominaisuus, joka kuvaa sit\u00e4, kuinka nopeasti tai hitaasti lukijan huomio liikkuu tekstiss\u00e4. Lukurytmiin vaikuttavat lauseiden pituus, kappalejako, luettelot, v\u00e4liotsikot ja asiatiiviys. Hyv\u00e4 lukurytmi vaihtelee, eik\u00e4 kuormita jatkuvasti samalla tavalla.<\/p>\n\n\n\n ajatusketju <\/strong>on tekstin asioiden v\u00e4linen yhteys, jonka avulla lukija etenee tekstiss\u00e4 yhdest\u00e4 asista seuraavaan. Katkennut tai puuttuva ajatusketju saa tekstin tuntumaan hyppiv\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n tulkinta <\/strong>kuvaa sek\u00e4 tekemist\u00e4 (tulkitseminen), ett\u00e4 tekemisen tulosta (tulkinnan tuotos). Kirjoittaja laatii tekstiin merkityksi\u00e4 lukijan l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4ksi (esim. faktatietoa). N\u00e4iden lis\u00e4ksi lukija rakentaa merkityksi\u00e4, jotka syntyv\u00e4t aiempien tietojen, havaintojen ja kontekstin pohjalta. Tulkinta ei ole sama kuin oma havainto, sill\u00e4 se rakennetaan usein selityksist\u00e4, ennustuksista ja asenteista. Mit\u00e4 rohkeammin tulkitsee, sit\u00e4 subjektiivisempi tulkinnasta tulee. (ks Tekstin s\u00e4vy: ”yksiselitteinen” \u2192 ”monitulkintainen<\/em>”). My\u00f6s se, kuinka tarkkaa kielt\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, vaikuttaa siihen, kuinka paljon lukijan t\u00e4ytyy tehd\u00e4 tulkitoja. Esimerkiksi autonostajan ei tarvitse arvailla, kun myynti-ilmoituksessa lukee ”kahdet renkaat ja kahdet vanteet<\/em>”.<\/p>\n\n\n\n aivokuorma <\/strong>(engl. cognitive load<\/em>) on lukijan k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4ksi joutuvan uuden tiedon m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja monimutkaisuus. Suuri aivokuorma hidastaa lukemista ja vaikeuttaa kokonaisuuden hahmottamista. Kirjoittaja voi s\u00e4\u00e4dell\u00e4 aivokuormaa mm. selkeydell\u00e4, asiatiiviydell\u00e4, kappalejaolla, esimerkeill\u00e4 ja tyhj\u00e4k\u00e4ynnill\u00e4. (vrt. asiatiiviys)<\/p>\n\n\n\n sivupolku <\/strong>Ajatus tai aihe, joka liittyy p\u00e4\u00e4asiaan mutta ei vie sit\u00e4 eteenp\u00e4in. Sivupolku voi olla kiinnostava ja hy\u00f6dyllinen, mutta liian monet sivupolut eksytt\u00e4v\u00e4t lukijaa. Sivupolku on usein kirjoittajan assosiaatiosta syntynyt ja muistiin kirjattu idea, joka on vain unohtunut tekstiin karsimisvaiheessa.<\/p>\n\n\n\n spoileri<\/strong> (engl. spoiler<\/em>) t\u00e4rke\u00e4n asian paljastaminen liian aikaisin. Yll\u00e4tyksen pilaaminen lukijalta.<\/p>\n\n\n\n n\u00e4k\u00f6kulma on v<\/strong>alittu tapa tarkastella asiaa. Sama aihe voidaan tarkastella useasta eri n\u00e4k\u00f6kulmasta. Esimerkiksi v\u00e4rej\u00e4 voi tarkastella historiallisesta tai psykologisesta vinkkelist\u00e4. N\u00e4k\u00f6kulma m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, mitk\u00e4 asiat ovat olennaisia, mitk\u00e4 j\u00e4tet\u00e4\u00e4n taustalle ja mitk\u00e4 kokonaan pois.<\/p>\n\n\n\n konteksti<\/strong> (engl. context<\/em>) on joskus suomennettu sanalla viitekehys, mik\u00e4 purkautuu ajatukseksi, ett\u00e4 asia voi viitata erilaisiin merkityksiin eri kehyksiss\u00e4. K\u00e4\u00e4nnett\u00e4ess\u00e4 teksti\u00e4 kielest\u00e4 toiseen, oikeaa merkityst\u00e4 katsotaan sanan l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6n (lause, asiayhteys) kautta. \u201dKun puhe on t\u00e4st\u00e4 asiasta, t\u00e4m\u00e4 sana tarkoittaa t\u00e4t\u00e4<\/em>\u201d. Konteksteja on hyvin erityyppisi\u00e4. Historiallinen (asia suhteessa aikakauteen), tieteenala (miten kyseinen tieteenala k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 termi\u00e4). Sama asia voi tarkoittaa eri asioita eri konteksteissa. Esim. \u201dk\u00e4si pystyss\u00e4<\/em>\u201d tulkitaan koulun kontekstissa puheenvuoron pyyt\u00e4miseksi, mutta jalkapallon kontekstissa oman rikkeen my\u00f6nt\u00e4miseksi.<\/p>\n\n\n\n tekstin tuntu <\/strong>(engl. feel<\/em>) tarkoittaa lukijan kokemusta tekstist\u00e4. Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 tekstin ominaisuuksia, lukijan suhdetta tekstin sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n ja ominaisuuksiin sek\u00e4 kirjoittajan \u00e4\u00e4neen tekstiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n aivodumppi<\/strong> (engl. brain dump<\/em>) on kirjoittamisen alkup\u00e4\u00e4n operaatio, miss\u00e4 asiaan liittyv\u00e4t ajatukset kirjataan ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4 ja editoimatta. Tavoitteena ei ole tuottaa valmista teksti\u00e4, vaan j\u00e4sent\u00e4\u00e4 sekalaisia ajatuksia ja raaka-ainetta tekstin editoimiseen. (ks. mushin<\/em>)<\/p>\n\n\n\n rantavarjo <\/strong>tarkoittaa ensimm\u00e4ist\u00e4 ideaa, joka tulee mieleen juttua suunnitellessa. Jos juttua on kypsytellyt jo aiemmin, se voi olla heti hyv\u00e4 juttuidea, mutta tyhj\u00e4st\u00e4 l\u00e4hdettyn\u00e4 ei useinkaan viel\u00e4 valmis juttuidea. Rantavarjo-sana syntyi Tekstin ideointi -luvun mielikuvasta, miss\u00e4 tartuttiin ensimm\u00e4iseen l\u00e4hell\u00e4 olevaan asiaan, vaikka parempiakin olisi ollut ihan vieress\u00e4.<\/p>\n\n\n\n vohvelointi <\/strong>(engl. waffle<\/em>, jaaritella) on kirjoittajan taipumus kirjoittaa aluksi l\u00f6ys\u00e4\u00e4 teksti\u00e4 ennen kuin p\u00e4\u00e4see kunnolla vauhtiin. Sit\u00e4 tulee helposti johdantoon ja t\u00e4ysin uutta asiaa aloittaessa. Vohvelointi on n\u00e4kyviin kirjoitettua harhailevaa ajattelua.<\/p>\n\n\n\n maksimi <\/strong>on luonnosteluvaiheen ty\u00f6menetelm\u00e4, miss\u00e4 ajatus kirjoitetaan tarkoituksella ensin liioiteltuun muotoon: \u00e4\u00e4rimm\u00e4iseksi v\u00e4itteeksi tai ehdottomaksi totuudeksi. Maksimia ei koskaan j\u00e4tet\u00e4 valmiiseen tekstiin. Sen ainoa tarkoitus on saada kirjoittaja v\u00e4ittelem\u00e4\u00e4n oman ajatuksensa kanssa.<\/p>\n\n\n\n pesukoneen tuijottaminen<\/strong> kuvaa kirjoitusprosessia, miss\u00e4 koneeseen tungetaan sotkuisia asioita. Ne py\u00f6riv\u00e4t koneessa pesuohjelman eri vaiheissa, jotka viev\u00e4t oman aikansa. Kirjoittaja n\u00e4hd\u00e4\u00e4n hahmona, joka istuu ep\u00e4mukavasti lattialla eik\u00e4 voi muuta kuin seurata, mit\u00e4 tapahtuu. Mit\u00e4 kauemmin pyykin antaa py\u00f6ri\u00e4, sit\u00e4 puhtaammaksi asiat muuttuvat.<\/p>\n\n\n\n j\u00e4lkiviimeistely <\/strong>tarkoittaa julkaisun j\u00e4lkeen tehtv\u00e4\u00e4 virheiden korjausta ja jutun parantelua. Siihen kuuluu virheiden korjailu (linkki ei toimi), layoutin kiillottaminen (otsikon sanat jakautuivat hassusti riville) ja tekstin hiominen, esim. verbin poistaminen eli pro-droppi.(ks. julkaisuhelpotus)<\/p>\n\n\n\n ankkuri<\/strong> (engl. anchor<\/em>) on tekstin ydinasia, johon tarkentimet viittaavat ja johon muualla viitataan sanalla \u201dse\u201d. Kirjoittaja muotoilee ajatuksen (lauseen, fraasin) ankkurin ymp\u00e4rille ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 sen paikan tekstiosiossa. Esimerkiksi sanastossa jokainen selitett\u00e4v\u00e4 sana on oma ankkurinsa.<\/p>\n\n\n\n pehment\u00e4minen <\/strong>tarkoittaa kovan v\u00e4itteen muuttamista v\u00e4hemm\u00e4n jyrkiksi. Kovan v\u00e4itteen tunnistaa usein sanoista ”jokainen”, ”kaikki”, ”aina”, ”v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4” ja ”paras”. Pehme\u00e4n v\u00e4itteen tunnistaa sanoista ”ehk\u00e4”, ”voi olla”, ”mahdollisesti” ja ”on parempi” (vrt. diskleimer\u00f6inti)<\/p>\n\n\n\n droppaus <\/strong>on tekstirytmin tyylikeino, jossa lauseen tai kappaleen t\u00e4rkein sana, havainto tai merkityksen muutos sijoitetaan tarkoituksella loppuun. Lukija saa ajatuksen ratkaisevan osan vasta viimeisen\u00e4, jolloin sen vaikutus voimistuu. Jos droppi on oma lauseensa, se on sit\u00e4 painavampi mit\u00e4 tiiviimpi se on. <\/p>\n\n\n\n poetisointi<\/strong> on tekstin rytmin ja painotuksen hienos\u00e4\u00e4t\u00f6\u00e4, lauseiden sanaj\u00e4rjestyksen k\u00e4\u00e4nt\u00e4mist\u00e4 ei-arkisempaan muotoon, sanojen vaihtamista arkipuheesta v\u00e4h\u00e4n ylev\u00e4mp\u00e4\u00e4n muotoon, painotettavien kohtien sovittamista tekstin biitin kohdalle. Poetisoinnissa teksti\u00e4 muutetaan niin, ett\u00e4 se tuntuu paremmalta.<\/p>\n\n\n\n tiivist\u00e4minen <\/strong>on tekstin lyhent\u00e4mist\u00e4 erilaisin keinoin. Siin\u00e4 poistetaan tarpeetonta, yliselitt\u00e4mist\u00e4 ja turhaa kuvailua, mutta ei sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Asioita kuvataan ehk\u00e4 ep\u00e4tarkemmin, mutta silti riitt\u00e4v\u00e4n tarkasti.<\/p>\n\n\n\n kontekstinvaihto <\/strong>tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4\u00e4 asiaa aletaan kuvata toisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta eli tulkita toisesta kehyksest\u00e4. Se tuo tekstiin vaihtelua, auttaa selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n asian uudella tavalla ja voi synnytt\u00e4\u00e4 huumoria, jos uusi konteksti on riitt\u00e4v\u00e4n absurdi tai ep\u00e4sovinnainen. Aforismi on usein kontekstinvaihto yhdess\u00e4 lauseessa. (ks. konteksti, huippu)<\/p>\n\n\n\n Julkaisuhelpotus <\/strong>on stressin lieventymisen ja jutun valmistumisesta syntyv\u00e4n ilon muodostama kaksoistunne. Se on my\u00f6s kognitiivinen tilanvaihto. Juuri ennen julkaisua zoomaat huomiosi pienimpiin yksityiskohtiin, esimerkiksi sanojen taivutusp\u00e4\u00e4tteisiin. Vasta julkaisun j\u00e4lkeen n\u00e4et juttuasi lukijan silmin. T\u00e4m\u00e4 olotila on eritt\u00e4in hy\u00f6dyllinen verkkojulkaisuja teht\u00e4ess\u00e4, sill\u00e4 silloin korjauksia ja viimeistely\u00e4 voi tehd\u00e4 rauhallisesti ilman aikataulupainetta. (Ks. j\u00e4lkiviimeistely<\/em>.)<\/p>\n\n\n\n tekstin s\u00e4vy<\/strong> (engl. tone<\/em>) tarkoittaa tekstin ominaisuuksia, jotka kirjoittaja on siihen valinnut ja kirjoittanut. Tietynlaisiin juttuihin sopiva s\u00e4vy on virallinen, perinteinen ja vastauksia antava. Toisenlaisessa jutussa on luontevaa s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 s\u00e4vyt henkil\u00f6kohtainen, ajankohtainen ja keskusteleva. Erilaisista tekstin s\u00e4vyist\u00e4 ei ole t\u00e4ydellist\u00e4 ja lopullista luetteloa. Ne ovat vain asioita kuvaavia nimilappuja.<\/p>\n\n\n\n liukus\u00e4\u00e4din <\/strong>kuvaa tekstin s\u00e4vyjen ei-bin\u00e4\u00e4risi\u00e4 vaihteluv\u00e4lin\u00e4. Teksti tai sen osa voi esimerkiksi olla \u201dv\u00e4itteiss\u00e4\u00e4n yksipuolinen<\/em>\u201d tai \u201dtasapuolisesti huomioon ottava<\/em>\u201d tai jotain silt\u00e4 v\u00e4lilt\u00e4. Se rakentuu mielikuvalle, ett\u00e4 kirjoittaja teksti\u00e4 viimeistelless\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 juttunsa s\u00e4vyj\u00e4 kuin miksaaja musiikkia \u00e4\u00e4nitysstudiossa.<\/p>\n\n\n\n sisustussuunnittelu<\/strong> <\/strong>tarkoittaa tekstin rakenteen ja painotusten huomioimista kokonaisuuden n\u00e4k\u00f6kulmasta. Se on my\u00f6s lukijan tarpeiden ja odotusten ennakointia sek\u00e4 asioiden laittamista sopivasti tarjolle. Se on kuin sisustuksen materiaalien ja s\u00e4vyjen yhteensovittamista. Kun luvussa on tiivist\u00e4, tasapaksua ja keskittymist\u00e4 vaativaa asiaa, sisustussuunnittelija lis\u00e4\u00e4 siihen taulukon, kuvan, otsikon lainauksen tai jotain muuta pirist\u00e4m\u00e4\u00e4n lukijaa (ks. sohvatyyny).<\/p>\n\n\n\n tekstisokeus<\/strong> ilmi\u00f6, jossa kirjoittaja ei en\u00e4\u00e4 huomaa omassa tekstiss\u00e4\u00e4n olevia ongelmia, koska tuntee sen liian hyvin tai on jo v\u00e4synyt pitk\u00e4n kirjoitussession j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n ma <\/strong>(\u9593<\/strong> (jap<\/em>. <\/strong>”v\u00e4li”, ”tyhj\u00e4 tila”, ”merkityksellinen tauko”<\/em>)<\/strong> tarkoittaa sit\u00e4, ettei kaikkea selitet\u00e4 kuoliaaksi asti, mutta tekstiss\u00e4 on silti riitt\u00e4v\u00e4sti vihjeit\u00e4 ohjaamaan oikeaan tulkintaan. Kirjoittaja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tarkoituksella tyhj\u00e4\u00e4 tilaa, mink\u00e4 lukija t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 omilla ajatuksillaan ja tunteillaan. Ma edellytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kirjoittaja luottaa lukijaan ja arvostaa t\u00e4t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n tasapuolisuus <\/strong>on rinnakkaisten tekstin olioiden johdonmukaista kohtelua. Asiasta mainitaan kumpikin puoli, eik\u00e4 tarkoituksella poimita yksipuolisia todisteita, Kun kuvataan samanlaisia asioita, niist\u00e4 annetaan samantasoiset tiedot. Tasapuolisuus perustuu n\u00e4kemykseen, ett\u00e4 rehellienn kirjoittaja kohtelee tekstiss\u00e4 olevia asioita reilulla tavalla.<\/p>\n\n\n\n editointihenkisyys <\/strong>on asenne, miss\u00e4 tekstiin ei suhtauduta taideteoksena, vaan raaka-aineena, jota t\u00e4ytyy k\u00e4sitell\u00e4, jotta siit\u00e4 saadaan valmis hyv\u00e4 juttu. T\u00e4m\u00e4 on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 jutuissa, joihin tulee teksti\u00e4 useammalta kirjoittajalta. Jonkun t\u00e4ytyy editoida ne yhten\u00e4isiksi ja yhteen sopiviksi. Editointihenkisyyden ongelmana on, ett\u00e4 jos teksti\u00e4 voi aina parantaa, se ei oikeastaan koskaan ole valmis.<\/p>\n\n\n\n diskleimer\u00f6inti<\/strong> (engl. disclaimer<\/em>) kuvaa tapaa kirjoittaa niin varovasti ja poliittisesti korrektisti, ettei kenellek\u00e4\u00e4n voi tulla mieleen v\u00e4itt\u00e4\u00e4 vastaan, loukkaantua tai osoittaa virhett\u00e4. Asioiden esitt\u00e4miseen liitet\u00e4\u00e4n rajauksia ja varauksia niin paljon, ett\u00e4 ne muodostavat suuremman osan sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 kuin itse asia. Kun teksti\u00e4 diskleimer\u00f6i tarpeeksi, se ei en\u00e4\u00e4 uskalla sanoa mit\u00e4\u00e4n. (vrt. pehment\u00e4minen)<\/p>\n\n\n\n mugaku<\/strong> (\u7121\u5b66) (jap. ei-koulutettu, oppimaton, moukka<\/em>) Alunperin halveksuva ilmaus kouluja k\u00e4ym\u00e4tt\u00f6mist\u00e4. Annoin termille t\u00e4ss\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 uuden merkityksen. Se kuvaa kirjoittamisen tapaa, jossa kirjoittaja ei pyri osoittamaan oppineisuuttaan, siteeraamaan alan guruja eik\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n erikoiskielt\u00e4 sulkemaan maallikot sis\u00e4piirin ulkopuolelle. Tavoitteena on kirjoittaa asioista selke\u00e4sti, muttei liian hienosti.<\/p>\n\n\n\n maadoittaminen <\/strong>tarkoittaa kirjoittamisen tapaa, jossa abstrakti ajatus tuodaan takaisin arkikokemukseen tai fyysiseen maailmaan. N\u00e4in lukija saa tartuntakahvan k\u00e4sitteellisen sis\u00e4ll\u00f6n ymm\u00e4rt\u00e4miseen, ja samalla kirjoittaja v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 ajautumasta liian pitk\u00e4ksi aikaa pelk\u00e4n teorian varaan.<\/p>\n\n\n\n mushin<\/strong> (\u7121\u5fc3) (jap. ei-mieli<\/em>) Zen-maalaustaiteen perusidea, miss\u00e4 taiteilija pyrkii vapautumaan egon ohjauksesta ja tekem\u00e4\u00e4n taidetta ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4, laskelmoimatta ja katumatta. Kirjoittajalle se tarkoittaa rohkeutta, rehellisyytt\u00e4, avoimuutta. Kuitenkin, korjaamisen suhteen maalaaminen ja kirjoittaminen eroavat toisistaan. Pensselill\u00e4 ja musteella maalatessa korjaaminen on mahdotonta, mutta kirjoittaessa se on erottamaton osa ty\u00f6skentely\u00e4.<\/p>\n\n\n\n keitti\u00f6epistemologia<\/strong> Tiedon muodostumisen, ajattelun ja ymm\u00e4rt\u00e4misen tarkastelu k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n arkikokemusten, vertausten ja kahvip\u00f6yt\u00e4keskustelujen kautta ilman muodollista filosofista terminologiaa. Menetelm\u00e4, jossa monimutkaisia k\u00e4sitteit\u00e4 l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n kysym\u00e4ll\u00e4 ”mit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 oikein tapahtuu?” ennen kuin niit\u00e4 luokitellaan tai nimet\u00e4\u00e4n. Tavoitteena ei ole kytke\u00e4 asiaa teoriakehykseen, vaan n\u00e4hd\u00e4 asia tarkasti.<\/p>\n\n\n\n tutkiva kirjoittaminen <\/strong>(engl. exploratory writing<\/em>) on ty\u00f6skentelytapa, jossa kirjoittaja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kirjoittamista keinona ajatella, tutkia ja tehd\u00e4 havaintoja sen sijaan, ett\u00e4 h\u00e4n vain v\u00e4litt\u00e4isi jo valmiiksi tiedossa olevia faktoja ja ajatuksia. Tavoitteena on kirjoittaa saadakseen tiet\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n kokemuksellinen kirjoittaminen <\/strong>tarkoittaa kirjoittamisen tapaa, jossa kirjoittaja ei pyri vain kertomaan tai selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n asioita, vaan rakentamaan lukijalle kokemuksen, jonka kautta t\u00e4m\u00e4 voi tehd\u00e4 oivalluksen itse. Samalla kirjoittaminen toimii kirjoittajalle oman ajattelun tutkimisena ja kehitt\u00e4misen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n hidas kirjoittaminen<\/strong> on jutunteon menetelm\u00e4 ja asenne, miss\u00e4 ei pyrit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n kerralla valmista, vaan tekstiin palataan useita kertoja, sit\u00e4 luetaan, muutetaan, s\u00e4\u00e4det\u00e4\u00e4n ja hiotaan. Hitaaseen kirjoittamiseen liittyy ymm\u00e4rrys keskittymiskyvyn rajallisuudesta, muiden asioiden tekemisen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, oman ajatuskuplan tietoisesta puhkaisemisesta, jutusta keskustelemisesta, tauon pit\u00e4misest\u00e4 ja juttuun palaamisesta. Rauhassa ja kunnolla mietitty juttu on parempi kuin \u00e4kki\u00e4 kyh\u00e4tty.<\/p>\n\n\n\n teko\u00e4lyn periaatteellinen k\u00e4ytt\u00f6 <\/strong>tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 kirjoittaja ei pyyd\u00e4 teko\u00e4ly\u00e4 generoimaan valmista juttua, vaan tekem\u00e4\u00e4n jutun yhdess\u00e4. Teko\u00e4ly\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n tarkistamaan kielioppia, faktoja, rakennetta, etenemist\u00e4, logiikkaa, kommentoimaan muutoksia ja pohtimaan vaihtoehtoja. Viimeistelyvaiheen tekstisokeuden yll\u00e4tt\u00e4ess\u00e4 jutun voi antaa teko\u00e4lylle ja pyyt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 kertomaan rehellisesti, miss\u00e4 on heikoimmat kohdat. Sen j\u00e4lkeen ne voi korjata helpommin itse.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4ttyy Kirjoittamisesta-juttusarjan yhdeks\u00e4s ja viimeinen osa. Vaikka uutta osaa ei ole tulossa, t\u00e4m\u00e4 sanasto n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silti kasvavan edelleen. Viimeisimm\u00e4t lis\u00e4ykset ovat: anti-metafora , j\u00e4lkiviilkaisu ja maadoittaminen<\/em>.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Jokaisella alalla on oma ammattisanastonsa. Sellaista tarvitaan, ett\u00e4 tekemisen lis\u00e4ksi voi my\u00f6s keskustella tekemisest\u00e4. T\u00e4t\u00e4 edist\u00e4\u00e4kseni kokosin yhteen kirjoittamiseen liittyvi\u00e4 termej\u00e4, jotka auttavat j\u00e4sent\u00e4m\u00e4\u00e4n tekstin rakenteita ja kirjoittamista. Jos pit\u00e4isi kertoa yhdell\u00e4 sanalla mist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on kyse, se on: verstaspuhe (engl. shop talk) ei tarkoita teoriaa, tarkistuslistaa eik\u00e4 oppikirjaa. Siin\u00e4 vaihdetaan kokemuksia, jaetaan omia ty\u00f6tapoja […]<\/p>\n","protected":false},"author":96,"featured_media":1817,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[19],"tags":[24,14,13],"class_list":["post-1813","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blogi","tag-kirjoittaminen","tag-petajaopisto","tag-sasky"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.sasky.fi\/ruohomaki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1813","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.sasky.fi\/ruohomaki\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.sasky.fi\/ruohomaki\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.sasky.fi\/ruohomaki\/wp-json\/wp\/v2\/users\/96"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.sasky.fi\/ruohomaki\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1813"}],"version-history":[{"count":125,"href":"https:\/\/blogit.sasky.fi\/ruohomaki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1813\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2222,"href":"https:\/\/blogit.sasky.fi\/ruohomaki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1813\/revisions\/2222"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.sasky.fi\/ruohomaki\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1817"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.sasky.fi\/ruohomaki\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1813"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.sasky.fi\/ruohomaki\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1813"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.sasky.fi\/ruohomaki\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1813"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}\n
\n
\n\n\n\nKieli & teksti <\/h2>\n\n\n\n
\n
Ty\u00f6vaiheet<\/h2>\n\n\n\n
Lukija<\/h2>\n\n\n\n
Ajattelun ty\u00f6kaluja<\/h2>\n\n\n\n
Asennetta<\/h2>\n\n\n\n
\n\n\n\n