”Turvallisuus yhdistyy usein ennen kaikkea fyysiseen turvallisuuteen ja esimerkiksi poistumisharjoituksiin. Sosiaalinen ja psyykkinen turvallisuus jäävät perinteisesti vähemmälle huomiolle.
Lukiolaisten ahdistuneisuudesta on puhuttu jo pidempään, mutta etenkin pandemia-ajan jälkeen ahdistus ja yksinäisyys ovat nousseet esille. TurvaX-hankkeessa pyritään vahvistamaan oppilaitoksen toimintakulttuuria kokonaisvaltaisesti fyysisen, sosiaalisen ja psyykkisen turvallisuuden kautta. Etenkin sosiaalinen turvallisuus on tärkeää, eikä siitä vielä vuosi sitten puhuttu kovinkaan paljoa. Elämme aikaa, jossa yhdessä oloa täytyy tukea ja tunne- ja vuorovaikutustaitoja vahvistaa. Näiden taitojen vahvistaminen sosiaalisen turvallisuuden kautta oli ainakin Vammalan lukion tavoitteena, kun hankehakemusta lähdettiin suunnittelemaan.
Tavoitteena on tuottaa laaja aineisto, jota voidaan käyttää perehdyttämisessä. 3D- ja virtuaaliympäristöt ovat nykylukiolaiselle helposti lähestyttävä tapa perehtyä näihinkin asioihin.” Leeni Kirvesmäki, Vammalan lukio, rehtori
TurvaX on Opetushallituksen rahoittama hanke, jonka toteuttamiseen Opetushallitus antoi positiivisen rahoituspäätöksen Innovatiivisten oppimisympäristöjen edistäminen lukiokoulutuksessa 2022 -rahoituksesta kesällä 2022. Hankkeen rahoitusaika on 1.6.2022-30.7.2024.
Hankkeen tavoitteena on tukea opiskelijoiden hyvinvointia ja turvallisuutta yleissivistävässä koulutuksessa sekä kehittää samalla koko organisaation turvallisuuskulttuuria. Hankkeessa on mukana neljä keskenään erikokoista lukiota Pirkanmaalta; SASKY koulutuskuntayhtymän Ikaalisten ja Ruoveden lukiot päätoteuttajana, Vammalan lukio Sastamalasta sekä Kangasalan lukio. Yhteensä hankkeen lukioista on mukana 901 opiskelijaa sekä 72 henkilökunnan edustajaa.
Turvallisuus käsitteenä
Käsitys siitä, mitä turvallisuus on, oli monella suppea, ennen kuin sitä lähdettiin avaamaan. Opiskelijoilta hankkeen alussa kysyttäessä turvallisuuden ajateltiin olevan sitä, että poistumisreitit ovat kunnossa ja valvontakameroita on tarpeeksi. Moni opiskelija oli myös sitä mieltä, että heidän lukionsa on turvallinen, koska mitään ei ole sattunut tähänkään mennessä.
Turvallisuus on loppujen lopuksi perustunne, tai tarve, johon me ihmiset pyrimme. Käytännössä se tarkoittaa, että arjen uhat ja vaarat pyritään poistamaan tai minimoimaan. Ilman turvallisuudentunnetta on vaikea toteuttaa muita tarpeita tai tavoitteita. (Tikkanen ym. 2008,13.) Maslow’n tarvehierarkkian perusteella turvallisuus on pyramidissa toiseksi alimpana. Ennen turvallisuuden tunnetta tulee ihmisen fyysisen toiminnan ja elämän kannalta oleellisimmat perustarpeet. (Mielenihmeet, 2022)
Kun perustarpeista sekä fyysiset että turvallisuuden tarpeet on täytetty, voimme alkaa keskittyä muihin tarpeisiin ja alkaa kehittää itseämme. Yksittäisen ihmisen näkökulmasta voisi turvallisuutta olla siis vapaus peloista tai ylimääräisestä stressistä. Oppilaitoksen kannalta turvallisuus on taas enemmänkin tila, jossa ei ole hallitsemattomia tai ennakoimattomia riskejä.
Turvallisuusneuvonantaja Jere Peltonen on määritellyt turvallisuuden olevan vapautta vaarasta, pelosta, todellisten uhkien vaikutuksista sekä samalla mahdollisten oletettujen uhkien tuomasta epävarmuudesta (Peltonen, 2016).
Sisäministeriön erityisasiantuntija Ilona Suojanen kuvaa myös, että turvallisuus voidaan jakaa sekä positiiviseen että negatiiviseen turvallisuuteen. Negatiivinen turvallisuus, tyypillinen tapa ajatella turvallisuutta, tarkastelee turvallisuutta pelkojen ja epäkohtien kautta. Positiivinen turvallisuus taas käsittelee positiivisia turvallisuuskokemuksia osana hyvää ja onnellista elämää, ja pyrkii selventämään turvallisuuden ja hyvinvoinnin välistä yhteyttä. (Suojanen, 2022)
“Turvallisuuden kokemus voisi olla voimavara, joka antaisi intoa ja potkua opintojen suorittamiselle. Vanha ajatus uhan puuttumisesta on aika kapea. Juutalaisuudessa on aktiivisen rauhan käsite shalom, kysymys ei ole pelkästään siitä, että emme tee pahaa toisillemme vaan siitä, että teemme aktiivisesti hyvää toisillemme. Luomme positiivista sosiaalista turvallisuutta. Näin turvallisuus on vahvasti myös eettinen käsite. Tavoite ei ole vain kiusaamisen ja pilkkaamisen puuttuminen vaan jonkin positiivisen ja myönteisen rakentaminen.” Kasper Kouvo, Vammalan lukio, lukion lehtori
Länsimaiselle ihmiselle turvallisuus on lähes itsestäänselvyys, ennemminkin vapautta johonkin, mutta ei vastuuta. Suurin osa suomalaisista (89 %) pitää vuonna 2021 Suomea turvallisena maana, lähes kaikki (96 % kokevat henkilökohtaisen turvallisuutensa hyväksi (Tuovi, Sisäisen turvallisuuden portaali). Yleensä turvallisuuden puuttuminen huomataan vasta sitten, kun jotain ikävää tai odottamatonta tapahtuu.
Turvallisuus ei myöskään tarkoita vain fyysistä tai rakenteellista turvallisuutta. Turvallisuus tai turvallisuuden tunne sisältää myös sosiaalisen ja psykologisen osa-alueen. Oppilaitosmaailmassa turvallisuuden voidaan ajatella sisältävän myös pedagogisen ja nykyään myös digitaalisen turvallisuuden osa-alueet. Kaikki nämä osa-alueet kulkevat käsi kädessä. Niitä ehkä suunnitellaan ja kehitetään oppilaitoksissa eri työryhmissä, mutta niitä ei koskaan saisi täysin erottaa toisistaan.
Oppilaitosturvallisuus lähtee laeista, sen kehittäminen nuorten kokemuksista
Oppilaitosturvallisuuden pohja määrittyy lakien mukaan. Lukiolain (714/2018) 40§ mukaan, jokaisella opiskelijalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön, ja koulutuksen järjestäjän tulee suojata opiskelijaa kiusaamiselta, väkivallalta ja häirinnältä. Työturvallisuuslaki (738/2022) puolestaan säätää turvallisesta työskentely-ympäristöstä. Myös Opetushallituksella on omat, näihin lakeihin pohjautuvat ohjeistuksensa oppilaitosturvallisuuteen ja sen toteuttamiseen.
Psykologinen ja sosiaalinen turvallisuus koettiin kaikissa hankkeen lukioissa ajankohtaisena ja maailman tilanteeseen sopivina teemoina, erityisesti opiskelijoiden hyvinvoinnin näkökulmasta. Hankkeessa yhtenä isona osana on nuoret osallistaminen ja heidän äänensä kuuluviin tuominen turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Turvallisuusasiat halutaankin tuoda helposti saavutettavaksi ja osaksi arkea kaikille, koska turvallisuus on osa hyvinvointia, ja samalla hyvinvointi on osa turvallisuutta! Kun turvallisuusteemat tuodaan osaksi arkipuhetta, paranee myös oppilaitoksen turvallisuuskulttuuri.
Hyvänä esimerkkinä voisi olla Lukiolain 40 §; ”Koulutuksen järjestäjän tulee suojata opiskelijaa kiusaamiselta, väkivallalta ja häirinnältä.” Käytännössä tämän toteuttamiseen on kaksi erilaista vaihtoehtoa: korostaa valvontaa ja kontrollia ennaltaehkäisyn keinona tai tuetaan yhteisöä niin, että se toimii ennaltaehkäisevästi itse (Syrjäläinen ym. 2015).
Ensimmäinen tapa näistä hyödyntää korostettua valvontaa ja kontrollia ennaltaehkäisyn keinona. Painopisteenä on yhteisöllinen tuki ja valvonta (Kiilakoski, 2009). Tässä turvallisuutta kontrolloidaan ulkopuolelta tai ulkopuolisen tahon toimesta. Hyvänä esimerkkinä voisi sanoa erilaiset nollatoleranssit ja kiellot. Vaikka tällekin turvallisuuden hallinnan muodolle on ehdottomasti paikkansa, korostaa se nuorten itse olevan riski oppilaitosturvallisuudelle (Harrikari, 2008). Esimerkiksi nollatoleranssi kiusaamiselle kuulostaa siltä, että yhteisössä ei sitä hyväksytä millään tasolla, kuten ei pidäkään, mutta kuulostaa se toisaalta myös siltä, että ongelma lähtee aina yhteisön sisältä ja yhteisön toiminta on ongelma, jota halutaan kontrolloida.
Toinen tapa toteuttaa samaa esimerkkiä käytännössä on pyrkimys tukea yhteisöä niin, että se itse toimii ennaltaehkäisten. Keinoja tähän on esimerkiksi vuorovaikutus, osallisuus, sukupolvien välinen dialogi ja suvaitsevaisuuden lisääminen. Tällöin nuoret nähdään voimavarana, ei riskinä (Syrjäläinen ym. 2015).
Harvoin kuitenkaan kaikkea oppilaitoksen turvallisuuteen vaikuttavaa voidaan kirjata turvallisuuskansioihin ja toimintaohjeiksi. Oppilaitoksissa tapahtuu paljon sellaisia ilmiöitä, jotka näkyvät ja ovat meidän opiskelijoiden tiedossa, ja jotka vaikuttavat suoraan myös turvallisuuden tunteeseen. Tämän vuoksi emme voi miettiä oppilaitosturvallisuutta vain fyysisen turvallisuuden osana, jonka tavoite on täytetty, kun olemme kirjoittaneet lain vaatimat asiakirjat.
Hankkeen yhtenä tavoitteena onkin luoda sellaista turvallisuuskulttuuria, jossa opiskelijoiden ääni tuodaan kuuluviin ja turvallisuusasiat osaksi yhteisöllistä vaikuttamista, siltä osin kuin se on mahdollista.
Lähteet:
Harrikari, Timo 2008. Riskillä merkityt. Lapset ja nuoret huolen ja puuttumisen politiikassa. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 87.
Kiilakoski, Tomi 2009. Viiltoja. Analyysi kouluväkivallasta Jokelassa. Verkkojulkaisuja 28. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto & Nuorisotutkimusseura. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/ viiltoja.pdf
Mielenihmeet. Maslown tarvehierakia. Blogi. 2018. https://mielenihmeet.fi/maslown-tarvehierarkia/
Peltonen, J. 2006. Turvallisuuden käsitteellinen malli. Blogikirjoitus. http://www.slideshare.net/jerepeltonen/turvallisuus
Suojanen, Ilona. Onnellinen turvallisuus. Tietokirja. Gaudeamus. 2022
Syrjäläinen, Eija; Jukarainen, Pirjo; Kiilakoski, Tomi; Yrjäläinen, Sami. Koettu turvallisuus lukiossa. Artikkeli. Nuorisotutkimus 33. 2015 https://elektra.helsinki.fi/oa/0780-0886/2015/3-4/koettutu.pdf
Tikkanen, Sami; Kammonen, Lasse; Aapio, Lasse; Kaarnalehto, Anssi; Laitinen, Jouko; Mikkonen, Jarmo, Pisto; Martti Herman. Ammattina turvallisuus. WSOY Oppimateriaalit. 2008.
TUOVI. Sisäisen turvallisuuden portaali https://sisainenturvallisuus.fi/turvallisuuden-tunne-ja-avunsaanti