Avoimet oppimateriaalit

Avainsana: tulkinnasta

  • Pyrstötähti – Osa 4

    Pyrstötähti – Osa 4


    Juttusarja on edennyt jo neljänteen osaansa ja tällä kerralla katsotaan useamman rivin mittaisia tekstikohtia. Lauluteksti on kokonaisuus, jonka osat tekevät eri asioita, viittaavat toisiinsa ja keskustelevat keskenään.

    Tässä artikkelissa käsitellään laulutekstin kääntämistä. Alkuperäinen sanoitus kuuluu tekijöilleen. Ryūsein sanoittajat ovat Eir Aoi ja Kouhei Tsunami. Suomenkieliset käännökset ovat kirjoittajan.

    Aloitus

    Tarinan päähenkilö on alussa ujo ja itsekriittinen, mutta kertosäkeessä täynnä rohkeutta ja voimaa. Käännöksessä tuo muutos ei saa kadota, vaan tarinan emokaaren seuraamisesta täytyy pitää tarkasti huolta.

    Teksti on sitä tiheää japania, missä ajatus kerrotaan parilla sanalla ja pudotetaan pöydälle kuin kivi. Rivit ovat myös niin lyhyitä, että yksi ajatus ulottuu kahdelle riville.

    Kuuntele ensimmäinen säkeistö tästä YouTube-linkistä

    Itsudatte dareka to (aina jonkun kanssa)
    Kurabete tsurakute (verraten, tuskallisesti / vaikeasti)
    Tarinai mono kazoetara (puuttuvat asiat jos laski)
    Namida ochita (kyyneleet putosivat)

    Tämä kohta on niin tiivistä tekstiä, etteivät fraasit edes tunnu kokonaisilta lauseilta. Kääntäjä saa käteensä vain muutaman tavun, millä pitäisi pärjätä. Lakonisuus tuntuu melkein suomalaiselta. On kuin katsoisi Kaurismäen elokuvaa. Liikkeelle oli vaikea päästä myös siksi, ettei teksti antanut puhetapaa. Niinpä aloin kuvitella, miten epävarma nuori ihminen puhuisi. Harkiten mitä uskaltaa kertoa, hiljaisella äänellä, pitäen taukoja ja hyppien ajatuksesta toiseen. Kuvittelin tilanteen, missä joku suomalainen puhuisi kuin LLENN: välttäen katsomasta silmiin ja näpräten jotain käsillään. Sitten aloin tuottaa sanoja, joita kuulostaisivat luonnolliselta suomelta tällaisessä tilanteessa. Ja käännös tuli yllättävän lähelle alkuperäistä.

    mäon TÄLlainen, mä VERtailen (daa-DA-daa-daa DA-da-da daa)
    on TOIset vaan mua PArempii (daa-DA-da-daa, daa-DA-da-daa)
    LÄpikäydä-taas, mun PUUTteita (DAA-da-daa-da-daa, daa DAA-da-daa)
    ja TUlee kyy-neLEET (da-DAA-da daa-da-DAA)

    • Nopea morasarja ”ta-ri-na-i-mo-no-o” kaipasi samanlaista tavurytmiä, mutta en löytänyt ”puuttuvista asioista” yhtään kelvollista ratkaisua. Otin sen tilalle rivin lopusta ”jos laski” fraasin, kun sen sai muutettua sopivan hakkaavaksi verbiksi ”läpikäydä”.
    • Hylkäsin luonnolliselta kuulostavan muotoilun ”läpikäyn mä taas”, sillä se oli vaikea nopeasti ääntää selkeästi.
    • Lisäsin ”taas” sanan ei pelkkänä fillerinä, vaan lisäämään kertojaaan vähän neuroottisuutta.

    Prechorus

    Prechorus on se siirtymäosa juuri ennen kertosäettä. Tämän kappaleen prechoruksessa musiikin intensiteettiä pudotetaan ja lopussa taas kasvatetaan, rumpali vaihtaa rytmikuviota ja pieneen tilaan on pakattu valtavasti lyhyitä tavuja.

    Kuuntele ensimmäinen prechorus, jotta saat rytmin ja melodian päähäsi ja vaikutelman tavunopeudesta. YouTube-linkki.

    Romaji:
    Itsukara chanto waraenaku natta?
    Kako ni modoru risetto botan wa nai kara
    HAzuse safety unmei nant(e) koWAS(hi)te

    Kirjaimellinen:
    Mistä lähtien en enää pystynyt oikeasti hymyilemään?
    Koska ei ole reset-nappulaa palauttamaan menneeseen
    Ota varmistin pois ja murra kohtalo

    Jos laulun haluaa toimivan myös GGO-universumin ulkopuolella, pitää ehkä luopua viittauksista 90-luvun tietotekniikkaan ja asemekaniikkaan. Ilman niitä, laulusta tulee ajattomampi ja yleisempi. Vaihdetaan reset-nappula keinoksi ja varmistin voimaksi.

    Kolmas rivi täytyy rakentaa uudelleen. Muutetaan käskymuoto puheeksi itselle, vaihdetaan kohtalon murtaminen sen muuttamiseen ja siirretään verbi lauseen loppuun. Tällöin sitä on helppo painottaa tai huutaa.

    Morakartta
    DA-da-daa-da daa-da, DA-da-da-daa-da DAA-da
    DA-da-da da-daa-da DA-da-da-da-da DAA-daa-da
    DA-daa-da daa-da da-daa daa-da-da-DAA-DA

    Laulettava
    ON-jo-siitä kauan, KUN-viimeksi-hy MYIlin
    EIkä-mul oo-keinoo PAlata-taas MEN-nee-seen
    VOImani löydän ja-koh-taloni-MUU-TAN!

    Laulettavasta versiosta voi nähdä, miten suomen pitkät tavut hidastavat tekstin liikettä ja sitä on vaikea välttää. Kuitenkin nopeassa ja tiukkaan pakatussa tekstissä sanavälit häviävät. Sanoja voi ajatella kuin ne olisivat japanin fraseerausta noudattavia tavupalikoita: ”itsukaara” → da-da-daa-da → ”onjosiitä”

    Varmistin & liipasin

    Katsotaan tarkemmin fraasia ”hazuse safety”. Verbin hazuse (外せ). perusmuoto on hazusu (外す), ottaa pois päältä tai irrottaa. Pääte -se (せ) tekee siitä käskymuodon eli ”Ota pois päältä!” tai ”Irrota!”.

    Kanji-merkissä 外 (luetaan japaniksi soto, suomeksi ulkopuoli). Merkissä on kaksi osaa 夕 (yuu), joka tarkoittaa iltaa ja ト (to), joka liittyy ennustamiseen tai luuhun. Merkin osien historiallisen tulkinnan totuudenmukaisuutta ei voi varmasti todistaa, mutta se on silti aivan hurmaava: ”Ennustajat menivät auringonlaskun jälkeen kylän ulkopuolelle katsomaan tähtiä”. Mistä tietää, tarkoitetaanko ennustamisesta vai luita? Ne ovat sama asia, kun muistaa, että eräät vanhimmista säilyneistä kiinalaisista kirjoituksista ovat peräisin oraakkeliluista. (katso Osa 5: Kielinörtin kommentit)

    Fraasi ”hazuse safety” ei näytä olevan kulmikkaasti muotoiltu ajatus ”luovu turvasta”, ”elä riskillä” tai ”tule ulos kuplastasi”, vaan jotain konkreettista tekemistä.

    Myös toisen prechoruksen lopussa on fraasi, joka tekee samaa työtä: ”引けるtrigger” (hikeru, päättää, vetäytyä, vetää). Nettipelin maailmassa ne voisivat molemmat viitata asemekaniikkaan. Hikeru on kuitenkin verbin perusmuoto, eli sävy on enemmän ”liipasin, josta voi vetää” tai ”laukaiseva tekijä”. Suora käskymuoto olisi 引け ”hike”, mutta teksti ei sano niin.

    Nämä kohdat osuvat hyvin GGO:n päähenkilön LLENNin kehityskaareen passiivisuudesta omaan toimijuuteen. Nettipelissä varmistin otetaan pois, kun mennään pelikentälle. Liipaisimen vetäminen voi muuttaa pelitulosta ja siten tulevaisuutta. Vain päättäväinen ja vahva oma toiminta auttaa tiimiä menestymään turnauksessa ja pelastamaan tiimikaveri Pitohuin hengen.

    Romaji: Hikeru trigger tsuyosa wo nigitte
    Mora: DA-daa-da da-da daa-da-da da da-DAA-da
    Kirjaimellinen: ”Liipaisin, jota voi vetää, voimalla tarttuen/tiukasti puristaen”
    Laulettava: KUN rohkeuteeni tartun, saan siitä, VOImaa

    Tässä kohtaa laulun tarinaa ei vielä ole voimakasta toimintaa. ”Liipasinta vetäen, puristaen” on vasta mahdollisuus tai tulevaisuus. Tekstistä voi aavistaa tiimikaverin rohkaisevat sanat ennen turnausta: ”Äläkä yhtään arkaile, kun puristat liipasinta”

    Prechorus on tarinan emokaaren käännekohta, missä epäröinti alkaa muuttua toiminnaksi.

    • Pelin kontekstissa: Ota varmistin pois, voit vetää liipasimesta epäröimättä ja murtaa kohtalosi.
    • Ilman pelikontekstia: Kun löydän rohkeuteni, saan siitä voimaa ja voin itse muuttaa elämäni.

    Juttusarjan seuraava, eli viides osa onkin tämän tarinan finaali. Kokoan siihen ajatuksiani siitä, mitä Ryūsei-käännösprojekti opetti ja miksi Suomi on kääntämisen superkieli. Jatkuu taas pian!

  • Pyrstötähti – Osa 2

    Pyrstötähti – Osa 2

    Tässä osassa kerron, miten epäonnistuin, luovutin, sain kannustusta, opiskelin lisää ja yritin uudelleen. Pääsen nyt pidemmälle, kun tein itselleni pienen työkalun ja muutenkin ymmärrän nyt asiasta vähän enemmän.

    Yritä ja erehdy

    Aloittaessani minulla oli japaninkielinen sanoitus, englanninkielinen kirjaimellinen käännös, kappale striimauspalvelussa, online-sanakirja sekä tyhjä dokumentti ruudulla. Olin kuunnellut kappaletta jo pari kuukautta, joten muistin sen melodian ja tekstin painotukset aika hyvin. Niinpä hyökkäsin työhön valtavalla innolla ja taisinpa saada parissa päivässä rivit täyteen. Olin tyytyväinen, sillä ensimmäiset kriteerini olivat:

    • käännös ei saa olla pitkän tulkintaloikan päässä lähdekielen kirjaimellisesta merkityksestä
    • ajatuksen ei tarvitse olla tarkasti sama, mutta samansuuntainen
    • pyritään samaan tavumäärään, mutta yli ei saa mennä

    Kuinka vaikeaa tämä muka on? Ilo kuitenkin haihtui samalla hetkellä, kun yritin hyräillä tai laulaa tekstiä. Se ei toiminut ollenkaan. Jossain kohdassa sanoja oli liian vähän ja toisessa kohdassa niitä oli liikaa. En ymmärtänyt ollenkaan, missä on vika. Se määrä tekstiä, mikä riville mahtui, tuntui vaihtelevan suuresti. Tahdin ensimmäisiä biittejä oli myös vaikea löytää. Tuntui, ettei niitä ollut joka kohdassa ollenkaan. Tallensin tiedoston sillä ajatuksella, etten sitä ehkä enää koskaan avaisi.

    Projekti olikin hyllyllä monta kuukautta, mutta vähitellen japanin opiskelu alkoi synnyttää uusia ideoita. En halunnut alkaa korjata pieleen mennyttä käännöstä, joten aloitin homman alusta. Myöhemmin ystäväni kyseltyä käännöksen edistymisestä, palasin talvilomalla sen äärelle.

    Mikä tämä laulu on

    Huomasin, että ensimmäisessä säkeistön ja kertosäkeen tunnetilat ovat täysin erilaisia. Jokin laulussa muuttui, vaikka siinä ei tuntunut tapahtuvan juuri mitään.

    Olin tottunut ajattelemaan, että laulutekstejä on kahdenlaisia:Tunnelmapaloissa vain ollaan onnellisia tai surullisia tai mitä tahansa yhtä asiaa. Sitten on tarinaa kertovia laulut, joissa oikeasti tehdäänkin jotain. Ja nyt tämä Ryūsei rikkoi hyvän jäsennyksen.

    Ryusein tarina tapahtuu kertojansa mielessä. Siinä muuttuvat ajatukset ja tunteet. Kun tämän ymmärsin, aloin kuvata tällaisia lauluja sanalla emokaari.

    Sen jälkeen palat alkoivat loksahtaa paikoilleen. Alku on epävarma, prechorus sisuuntuu ja lopulta kertosäe herättää toivon ja räjäyttää voiman. Hieman sirpaleiset ajatukset löysivät vastineensa toisesta kielestä juuri sen kautta, mikä on tekstipinnan alla oleva tunnetila.”Mitä kertoja tässä tuntee?”

    Sanojen merkitysten tutkiminen muuttui tarinan kertojan tunnetilojen luotaamiseksi ja suomenkielisten vastineiden löytämiseksi niille. Kielioppitehtävä muuttui todelliseksi empatiaharjoitukseksi ja puheen rekisteri vaihtui tunnepuheeksi. Se ei ollut vaikeaa, kun sarjan ja artistin tarinoista tiesi jo vähän.

    Tulkitsijan roolit

    Laulutekstin kääntäjällä on monta roolia. Hänen täytyy ymmärtää, mitä teksti kirjaimellisesti tarkoittaa ja tulkita, mitä se mahdollisesti merkitsee. Siinä pitää yrittää nähdä teksti tarinan kaarena ja osana vielä laajempia kokonaisuuksia.

    Yksittäisestä rivistä ei kannata katsoa vain, mitä se sanoo.
    On hyvä myös yrittää ymmärtää, mitä sen pitäisi tässä kohdassa tehdä.

    Tulkitsijalla on silti suuri vastuu. Kaikki tulkinnat eivät ole yhtä hyviä, eikä konteksti anna rajatonta vapautta. Kääntäjän pitää löytää ratkaisu, joka säilyttää mahdollisimman paljon alkuperäisen tekstin merkitystä ja rikkautta.

    Rytmi veressä

    Melodianpätkän tai yhden laulutekstin rivin muistaa helposti. Japanin kielessä kuitenkin tavusarjat ovat pitkiä, nuotteja on paljon ja lyhyiden ja pitkien nuottien rytmit ovat aika erilaisia, mihin olin kotimaisessa musiikissa tottunut. Säkeistöjen kohdalla musiikissa ei ole voimakasta korostusta, johon korva voisi kiinnittyä ja mihin tekstin iskusävelet ja sanan ensimmäiset tavut voisi kiinnittää. Luulen, että epäonnistuin osaltaan siksi, etten osannut hahmottaa nuotteja ja rytmiä.

    Tässä kappaleessa bändin tuottaman rytmin päällä on toinen rytmikerros. Laulurytmi. Se ei kiinnity tahdin ensimmäiseen biittiin, vaan elää vähän kuin omassa maailmassaan muodostaen toistuvia rytmikuvioita.

    da-daa-da-da | da-daa-da-da | daa

    Jos haluaa sanoittaa laulun uudelleen niin, että se tuntuu vielä samalta laululta, tunnista ensin alkuperäisen tekstin rytmi ja tee uusi versio sitä noudattaen.

    Morakartta

    Tarvitsen laulun kääntämiseen merkintätavan, missä tavumerkkien määrät, kestot ja tauot on helppo tarkistaa nopeasti. Idea syntyi, kun hyräilin kappaleen melodiaa ja tavusarjat piti kirjata muistiin. Nuottien kirjoitustaitoni on kovin kehno ja näytöllä editoiminen on minulle luontevaa. Piti siis keksiä yksinkertainen koodaus mora/tavu-rytmin kuvaamiseen. Sävelkorkeus ei ollut keskeistä, joten ”do-re-mi” -tapa oli turha. Ymmärsin myös, että muistiinpanoni olisi hyvä säilyttää ja merkintätavan olisi hyvä olla yhtenäinen. Nimesin systeemini morakartaksi tai prosodiakartaksi. Sen syntaksi on yksinkertainen.

    da = 1 mora japania, lyhyt tavu suomea ja lyhyt nuotti musiikkia
    daa = 2 moraa japania, pitkä tavu suomea ja pitkä nuotti musiikkia
    DA = (painotettu) 1 mora japania, lyhyt tavu suomea, lyhyt nuotti musiikkia
    DAA = (painotettu) 2 moraa japania, pitkä tavu suomea, pitkä nuotti musiikkia
    tavuviiva (-) = tavuliitos (saman sanan morat/tavut tavuviivoilla yhteen)
    välilyönti = sanavälierotin (sanat erotellaan välilyönneillä)
    | tai , = hengitystauko (selvästi erottuva mikrotauko)

    Morakartan etu on siinä, että se poistaa laulutekstistä sanat, merkitykset ja kielet. Jäljelle jäävät vain tavut, niiden mitat ja tauot. Tällöin voit rakentaa käännöstä puhtaalta pöydältä, eli ilman, että sinun täytyy keksiä ensimmäistäkään kohdekielen sanaa. Kääntäessäsi voit katsoa morakartasta ”minkä muotoinen sana tähän mahtuu?” tai ”Mikä liikkumista kuvaava sana voisi olla DAA-da-da?”

    Morakartan laatiminen on aluksi hidasta. Se tarkoittaa kappaleen kuuntelemista rivi kerrallaan, sanojen purkamista tavumerkin kokoisiksi palasiksi ja niiden tarkkaa kirjaamista. Joskus rivi täytyy kuunnella useita kertoja. Ehkä 1–2 tuntia taisi mennä ensimmäisten karttojen piirtämiseen.

    Se helpottui, kun aloin opetella japanin tavuaakkosmerkkejä. Merkkien itsensä osaamista se ei edes vaadi, vaan sitä, että ymmärtää niiden erilaiset yhdistelmät (V, CV, CCV, N) ja miten venytysmerkkejä käytetään. Silloin voi pilkkoa romajitekstiä tavumerkin kokoisiin palasiin. Yksi pala on yksi äänne, eli yksi nuotti musiikkia. Ei tarvitse istua napit korvissa 1-2 tuntia ja kuunnella kappaletta rivi riviltä uudelleen ja uudelleen.

    sabishii (yksinäinen) → sa-bi-shi-i → da-da-da-da (mora) → da-da-daa (nuottikesto)

    Lauluteksti kertoo laulajalle mitä sisältöä esitetään, morakartta missä sanarytmissä se esitetään, mutta fraseeraus kertoo miten teksti esitetään. Sen huomaa, kun kuuntelee kappaleen studioversiota. Kun morakartan hienosäätää käsin, saa tarkan mallin siitä, minkä muotoiseen käännöstekstiin tähdätään. Samalla näkyviin tulevat myös ne kohdat, joissa laulaja venyttää, tiivistää tai painottaa nuotteja sekä nielaisee kokonaan tavuja tai moria.

    Latasin kappaleen morakartan erilliseksi PDF-dokumentiksi, jotta voit tarkastella sitä myös blogitekstin ulkopuolella: Ryūsei-morakartta (pdf)

    Juttusarjan kolmannessa osassa katsotaan yhden rivin esimerkki laulutekstin käännöstä ja näytän vaihe vaiheelta miten se syntyi. Tartutan samalla varsinaisen korvamadon. Jatkuu taas pian!

    .