TurvaX – Positiivinen turvallisuus lukiolaisen arjessa

Kirjoittanut Kasper Kouvo, julkaissut Iris Sundelin.

TurvaX-hankkeessa mietitään erityisesti lukion turvallisuutta ja nuorten lukiolaisten turvallisuuskokemusta. Turvallisuus vaikuttaa ensi silmäyksellä yksinkertaiselta asialta, mutta turvallisuuteen liittyy useita ulottuvuuksia ja näkökulmia.

Jo psykologian uranuurtaja Abraham Maslow (1943) toi ihmisen tarvehierarkiassa esille turvallisuuden heti fyysisten tarpeiden jälkeen. Turvallisuuden kokemus on siis ihmisen perustarve.

Tarvehierarkkia, pohjalla fysiologiset tarpeet, seuraavaksi turvallisuuden tarpeet, sosiaaliset tarpeet, arvostuksen tarpeet ja itsensä toteuttamisen tarpeet.
Tarvehierarkkia, mukailtu.

Turvattomuus nähdään usein uhkien ja riskien olemassaolona. Turvallisuuden yksi ulottuvuus onkin varautumista onnettomuuksiin ja uhkiin. TurvaX-hankkeessa pohditaan paloturvallisuutta ja turvallista poistumisreittiä koulurakennuksesta suojaan koulun pihalle. Uhkana ovat tässä tapauksessa tulipalo ja sen aiheuttamat vaarat. TurvaX-hankkeessa pyritään myös ohjeistamaan turvalliseen liikennekäyttäytymiseen ja näin ennalta ehkäisemään vaaratilanteita ja riskitilanteita liikenteessä.

Turvallisuus ei kuitenkaan aina ole uhan poissaoloa, vaan välillä turvallisuus on jonkin turvallisuutta rakentavan asian läsnäoloa. Onnellisuustutkija Ilona Suojanen tuo esille kirjassaan Onnellinen turvallisuus (2022) positiivisen turvallisuuden ajatuksen ja käsitteen, mikä tarkoittaa, että jokin ympäristössämme luo turvallisuutta. Lukiossa turvallisuuden kokemusta opiskelijalle luo esimerkiksi tuttu kaveri opetusryhmässä. Esitelmää on turvallisempaa pitää luokan edessä, kun sitä voi pitää kaverin kanssa.

Turvallisuuden kokemus sosiaalisissa tilanteissa lukiossa onkin erittäin tärkeää. Ensimmäiset päivät lukiossa yläkoulun jälkeen voivat tuntua turvattomilta, kun rakennus on vieras ja useat uudet opiskelijat ovat vieraita. Turvallisuuden kokemus kuitenkin lisääntyy lukioaikana, kun voi tutustua uusiin ystäviin ja rakennus tulee tutuksi. Kun opiskelija kokee olonsa turvalliseksi esim. luokkahuonetilanteessa, niin hän voi paremmin keskittyä itse opiskeltavaan aiheeseen. Tarkkaavaisuutta ja energiaa ei kulu jännittämiseen ja näkymättömyyden harjoitteluun.

Turvallisuuden kokemus onkin osittain kehollinen. Kun ihminen pelkää ja jännittää, niin elimistön sympaattinen hermosto aktivoituu: syke nousee, verenpaine kohoaa ja alkaa hikoiluttaa. Kun koemme turvallisuutta, niin elimistömme rauhoittuu ja rentoudumme. Turvallisuuskokemus tuntuu kehossa.

Turvallisuus on kuitenkin myös mielemme sisällä. Opiskelija tulkitsee ympäristöä ja ihmisiä. Emme näe ympäröivää maailmaa sellaisenaan, vaan tulkitsemme sitä entisten kokemusten pohjalta. Jos opiskelijalla on ollut yläkoulussa yksinäisyyttä ja häntä on kiusattu, niin uudet sosiaaliset tilanteet voivat näyttäytyä pelottavilta. Turvattomuus ei siis aina ole reaalisesti ympäristössämme, vaan se voi olla opittuna ennakkoluulona mielessämme. Turvattomuutta voi luoda eräänlainen ennustus tapahtumien kulusta. Tässä on yksi TurvaX-hankkeen haaste: miten hankkeen avulla voisimme tukea nuoria ja heidän rohkeuttaan sosiaalisissa tilanteissa?

Tarvitaan ajattelun ajattelua ja itsereflektiota. Nuori voi itsekin miettiä ajatusmallejaan ja sitä, miten hän tulkitsee tilanteita mahdollisesti kaavoittuneesti. Tällaisia harjoituksia voidaan tehdä vaikka lukion psykologian tunnilla. Rohkeutta voidaan harjoitella toimimalla rohkeasti lukioarjen uusissa tilanteissa. Nuori voi toimia vaikkapa tuutorina yläkoululaisille ja näin harjoitella esiintymistaitoja ja laajemmalti sosiaalisia taitoja. Hieman ujommalle opiskelijalle sopiva haaste voi olla pieni parikeskustelu uuden kaverin kanssa oppitunnilla. Turvallisuus sijaitsee siis kahdessa paikassa: mielemme sisällä ja ulkotodellisuudessa.

Turvallisuuteen liittyy myös ns. turvallisen tilan ajatus. Ideana on, että turvallisessa tilassa kunnioitetaan toista ihmistä eikä kiusata toista. Projektissa herätetään ajatusta myös siitä, että emme ole itse vain kulkemassa tilaan kuin huoneeseen, vaan olemme myös itse luomassa sosiaalista tilaa ja todellisuutta. Opiskelija itse ei kiusaa eikä esim. naura toisen esitelmälle. Opiskelija voi myös aktiivisesti luoda ystävällistä ja turvallista tilaa esim. pyytämällä yksinäistä opiskelijaa mukaan ryhmään. Jokainen turvallisen tilan ryhmäläinen on luomassa sosiaalisesti turvallista ja toisia kannustavaa tilannetta ja tilaa.

Turvallisuuden kokemus on osittain myös suhteellista ja ihmisestä riippuvaista. Toiselle lukiolaiselle esim. ensimmäiset ajotunnit liikenteessä ovat hyvin pelottavia ja toiselle taas aika helppoja. Osat voivat kääntyä toisin päin, kun pitää pitää esitelmää filosofiasta koko luokan edessä.

Opettaja voi luoda ryhmätilanteessa turvallisuutta tai turvattomuutta opetustavoillaan. Jotkut vanhanaikaiset metodit, kuten kapteenit valitsemassa joukkueita liikuntatunnilla, ovat itsessään sosiaalista turvattomuutta luovia. Opettajalla voi olla sosiaalista älykkyyttä, jonka avulla hän voi arvioida tehtävän esim. esitelmän haastavuutta ja sopivuutta juuri tietylle opiskelijalle. Hän voi myös antaa vaihtoehtoisia tapoja tehtävän suorittamiselle. Tärkeää olisi kuitenkin se, että opiskelijan sosiaalista rohkeutta haastettaisiin sopivasti lähikehityksen vyöhykkeellä.

Dialogi lukion turvallisuudesta ja erityisesti sosiaalisesta turvallisuudesta on tärkeää. Kun keskustelemme yhdessä turvallisuudesta opettajien ja opiskelijoiden kanssa, voimme yhdessä löytää positiivisia asioita, jotka tuovat lisää turvallisuutta lukion arkeen. Turvallinen ympäristö luo myös todennäköisemmin onnellisuutta. Turvallisessa ympäristössä voimme olla rauhallisella mielellä ja keskittyä lukion ydintehtävään – oppimiseen.

Kirjoittaja Kasper Kouvo on Vammalan lukion uskonnon, psykologian, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja.

Lähteet:

Abraham Maslow 1943, A Theory of Human motivation

Suojanen Ilona 2022, Onnellinen turvallisuus, turvallista arkea etsimässä. Gaudeamus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *