Kirjoittanut Metti Vuosku, julkaissut Iris Sundelin.
TurvaX-hankkeessa tuotettiin kymmenosainen podcast, jonka jaksojen teemat valikoituivat opiskelijoiden toiveiden mukaisesti. Podcastia varten pyysimme kokemustarinoita opiskelijoilta koulun kanavia, sosiaalista mediaa ja viidakkorumpua pitkin. Osa tarinoista löytyi lähipiiristä, osa kaukaa verkon takaa. Yksi asia tarinoissa toistui: järisyttävä resilienssi, joka meissä ihmisissä elää.
Me ihmiset olemme kaikki tavallamme resilienttejä eli psyykkisesti selviytymiskykyisiä ja joustavia. Toiset meistä orientoituvat vaaratilanteen jälkeen nopeasti uudelleen, karistavat hankalat tunteet helposti ja palaavat jatkamaan tavallista elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Toisilla jäsentely vie enemmän aikaa.
TurvaX-podcastiin kerätyissä tarinoissa toistui kokemus selviytymisestä sellaisissakin tilanteissa, joissa mahdollisuudet näyttivät synkiltä. Tulipalot, väkivalta tai sen uhka, onnettomuudet ja mielenterveyden haasteet piirtyivät kokemuksissa raskaina ja painavina, kuin päivän ylle laskeva synkkä pilvi. Kertojat palasivat kokemuksiinsa kuitenkin selviytymisensä kautta. On tärkeää muistaa, että traumasta voi selvitä.
Ihmisen kykyyn selvitä vaikuttaa moni asia. Avun pyytäminen on avainasemassa, kun jokin järkyttävä tekee elämään särön. Muihin tukeutuminen vahvistaa ja ylläpitää resilienssiä. Hankalissa tunteissa yksin makaaminen synnyttää helposti lisää hankalia tunteita, joiden alta on vaikeaa nähdä mahdollisuuksia selviytyä.
Podcastia varten keräämissämme tarinoissa toistui kyky katsoa tulevaan. Pelottavien ja vaarallisten tilanteiden jälkeen nuoret ihmiset keskittyivät katsomaan elämää, joka heitä odottaa. Toivo.
Ahdistavan, vaarallisen tai pelottavan tilanteen kohtaamisesta ei kuitenkaan tule tehdä itseisarvoa, joka estää meitä näkemästä riskit. Selviytyjä ei ole vastuussa kokemastaan väkivallasta, vaikka onnistuisikin jatkamaan elämää toivonsa säilyttäen. Meillä on jaettu vastuu levittää tietoa, puuttua vaarallisiin tilanteisiin ja hakea apua tai tarjota tukea.
Yleensä vaaralliset tilanteet eivät vaadi palavaan taloon juoksemista. Surullisen arkipäiväinen vaaratilanne voi tapahtua esimerkiksi kadulla jonkun uhkaillessa tai nimitellessä toista. Tällaisessa tilanteessa tukensa voi osoittaa soittamalla apua, jos väliin meneminen tuntuu liian vaaralliselta. Yhdellä puhelinsoitolla voi olla elämän pelastava vaikutus.