Psykologinen turvallisuus – Avain menestyvään elämään

Tulevaisuuden opiskelu- ja työelämä vaatii meiltä enemmän kuin koskaan ennen. Teknologian nopea kehitys, opiskelu- ja työelämän murrokset ja jatkuvasti muuttuvat toimintaympäristöt asettavat haasteita organisaatioille, tiimeille ja yksilöille. Tässä muutoksen keskellä nousee esiin yksi elämän tärkeimmistä voimavaroista: psykologinen turvallisuus.

Kolme nuorta opiskelijaa, jotka iloisina tutkivat yhden opiskelijan puhelinta.

Mitä psykologinen turvallisuus on?

Psykologinen turvallisuus tarkoittaa, että jokainen opiskelu- tai työyhteisön jäsen tuntee voivansa esittää ideoita, kysyä kysymyksiä, pyytää apua ja kertoa virheistä ilman pelkoa siitä, että häntä nolataan tai rangaistaan​. Se luo ilmapiirin, jossa uskalletaan kokeilla uutta, oppia virheistä ja toimia avoimesti. Tiimeissä, joissa psykologinen turvallisuus on korkealla, jokainen jäsen kokee, että hänen äänensä on tärkeä ja että hän voi osallistua ilman pelkoa negatiivisista seurauksista.

Miksi psykologinen turvallisuus on tärkeää?

Opiskelun ja työelämän murroksessa menestyvät ne, jotka osaavat tehdä yhteistyötä, jakaa tietoa ja oppia toisiltaan. On huomattu, että psykologisesti turvalliset tiimit ovat tuottavampia, innovatiivisempia ja voivat paremmin kuin tiimit, joissa tätä turvallisuutta ei ole. Psykologinen turvallisuus auttaa myös vähentämään stressiä ja parantamaan työntekijöiden hyvinvointia, mikä puolestaan näkyy parempina tuloksina ja työn tehokkuutena.

Tässä on kyse myös luovuudesta ja kyvystä sopeutua muutoksiin. Kun tiimiläiset uskaltavat olla avoimia ja tuoda omia näkemyksiään esiin, organisaatio saa käyttöönsä monipuolisemman osaamisen ja enemmän uusia ideoita. Tämä on kriittistä etenkin nykypäivän kilpailuympäristössä, jossa nopea reagointi ja innovaatioiden hyödyntäminen voivat olla menestyksen avain.

Miten psykologista turvallisuutta voidaan edistää?

Johtajilla, esihenkilöillä ja esimerkiksi opiskelumaailmassa myös opettajilla on ratkaiseva rooli psykologisen turvallisuuden rakentamisessa. Heidän täytyy olla avoimia, kuunnella ja näyttää esimerkkiä haavoittuvuuden sietämisessä – myöntää omat virheensä ja oppia niistä​. Organisaation kulttuuri, jossa jokainen tuntee olevansa tärkeä, alkaa aina ylimmästä johdosta ja leviää muihin. On tärkeää, että johto sitoutuu psykologisen turvallisuuden edistämiseen ja näyttää suuntaa omalla esimerkillään.

Käytännössä psykologista turvallisuutta voidaan vahvistaa luomalla ilmapiiri, jossa avoin vuorovaikutus on sallittua ja suotavaa. Meidän tulee rohkaista toisiamme tuomaan esiin ideoita ja kysymyksiä sekä antaa tilaa epäonnistumisille. Psykologisesti turvallisessa ympäristössä jokainen uskaltaa kokeilla uutta, koska tietää, että virheitä ei rangaista, vaan niistä opitaan yhdessä.

Yksilön rooli psykologisen turvallisuuden rakentamisessa

Psykologinen turvallisuus ei kuitenkaan ole vain johtajien vastuulla – jokainen meistä voi omalla käytöksellään edistää sitä. Tärkeää on suhtautua toisiin ilman ennakkoluuloja, olla rehellinen ja avoin sekä tarjota apua ja tukea, kun sitä tarvitaan​. Pienilläkin teoilla voi olla suuri merkitys koko tiimin ilmapiiriin. On tärkeää, että jokainen tiimiläinen osallistuu aktiivisesti ja tuo esiin omia näkemyksiään.

Psykologinen turvallisuus ei tarkoita sitä, että kaikki olisivat aina samaa mieltä tai että elämä olisi helppoa ja mukavaa. Se tarkoittaa sitä, että uskalletaan käydä vaikeita keskusteluja, esittää haastavia kysymyksiä ja oppia toisilta, vaikka asiat eivät aina menisikään suunnitelmien mukaan. Aito vuorovaikutus, jossa jokaisen panos otetaan huomioon, luo pohjan menestyvälle ja hyvinvoivalle työyhteisölle.

Lopuksi

Psykologinen turvallisuus on avainasemassa, kun puhutaan tulevaisuuden menestyvistä organisaatioista. Se ei ole vain tunne, vaan konkreettinen osa organisaation kulttuuria ja jokapäiväistä toimintaa. Jokaisen organisaation, oppilaitoksen ja työyhteisön kannattaa panostaa psykologiseen turvallisuuteen – ei vain tulosten parantamiseksi, vaan myös opiskelijoiden ja työntekijöiden hyvinvoinnin ja viihtyvyyden takaamiseksi.

Yksilöt ja tiimit, jotka kokevat olonsa psykologisesti turvallisiksi, pystyvät paremmin vastaamaan työelämän haasteisiin ja sopeutumaan sen muutoksiin. Ja kun luovuus, oppiminen ja yhteistyö kukoistavat, myös organisaatio voi paremmin ja menestyy.

Miten sinun tiimisi edistää psykologista turvallisuutta?

Psykologisen turvallisuuden kehittäminen vaatii sitoutumista ja tietoista toimintaa, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Nyt on aika ottaa askeleita kohti avoimempaa ja turvallisempaa opiskelu- ja työelämää!

TurvaX – Turvallisempi tila jokaiselle

Kirjoittanut Metti Vuosku, julkaissut Iris Sundelin.

Tapasin TurvaX-podcastin äänityksissä mitä mielenkiintoisimpia asiantuntijoita. Keskusteluissa toistui ajatus ennaltaehkäisyn tärkeydestä. Mitä enemmän teemme töitä sen eteen, ettei vaaratilanteita edes synny, sen paremmassa turvassa olemme. Tämä ei koske vain fyysistä turvallisuutta.  Sosiaalisen ja psyykkisen turvallisuuden osalta ennaltaehkäisy on yhtä tärkeää.

Keskusteluissa pitkään pyörineestä turvallisen tilan käsitteestä on edetty puhumaan turvallisemmasta tilasta. Tämä johtuu siitä, ettei mikään tila koskaan voi olla aivan jokaiselle turvallinen. Se ei tarkoita, etteikö kaikista tiloista silti kannattaisi tehdä turvallisempia.

Kolme nuorta opiskelijaa, jotka iloisina tutkivat yhden opiskelijan puhelinta.

Turvallisemmassa tilassa oletukset jätetään tekemättä. Oletuksilla ei tarkoiteta vain sukupuolen, mielipiteen, uskonnon tai kansalaisuuden olettamista, vaan myös esimerkiksi oletusta siitä, että kaikki pystyvät samaan kuin minä. Jokainen on yksilö, joten jokainen tulisi nähdä yksilönä. Kuinka usein olet törmännyt keskustelussa tilanteeseen, jossa yksi keskustelijoista vetoaa omiin kokemuksiinsa ja kertoo sen perusteella muiden pystyvän samaan?

”Kyllä migreenissä voi mennä kouluun, mullakin on migreeni ja se menee lääkkeillä ohi”. Niin, kaikilla ei mene.

”Ei masennus tarkoita, ettei jaksaisi siivota, kyllä mun kaverillakin on ollut vaikea masennus, mutta se on silti ihan siivousfriikki”. Niin, hän saattaa olla, mutta kaikki eivät ole.

”En usko, että mitään seksuaalista ahdistelua olisi tapahtunut. Tunnen sen, jota syytetään, eikä se ole koskaan ahdistellut minua”. Ei ehkä sinua, mutta se ei tarkoita, etteivätkö muiden kokemukset olisi tosia.

Omakohtainen kokemus on juuri sitä – omakohtainen. En voi verrata kokemustani sellaisenaan jonkun toisen kokemukseen. Siksi en voi myöskään olettaa hänen toimivan, reagoivan, ajattelevan tai toipuvan kuin minä tekisin.

Turvallisemmassa tilassa vitsit ja ironiset heitot, joihin sisältyy syrjiviä sävyjä, jätetään pois. Kenenkään sairaus, vamma tai ominaisuus ei ole vitsi. Kenenkään kielitaito tai kotikieli ei ole vitsi. Kenenkään harkitsemattomasti muotoiltu, rönsyilevä, sanoja hakeva kertomus ei ole vitsi, vaikka se ei noudattaisikaan täydellisen puheen kaavaa. Turvallisemmassa tilassa annetaan tilaa olla ja keskustella tuomitsematta. Tilasta saa poistua, jos siltä tuntuu, eikä poistumiselle tarvitse antaa syytä.

Kuten sanottu, kaikki tilat eivät voi olla kaikille turvallisia. Päihdesairauksista kärsivien vertaisryhmässä käydyt luottamukselliset keskustelut voivat aiheuttaa ahdistusta ihmiselle, joka on paennut päihdetaustaisesta perheestä. Työpaikan ruokala voi olla syömisen kautta oireilevalle toipujalle turvaton tila vain siksi, että siellä syödään sellaisia ruokia, jotka aiheuttavat voimakasta ahdistusta. Ympärillämme on koko ajan ihmisiä ja tilanteita, jotka voivat aiheuttaa erilaisia ahdistavia kokemuksia. Se ei kuitenkaan saa olla esteenä sille, että toimimme ihmisinä niin turvallisesti kuin mahdollista.

TurvaX – Selviytymisen taito luo toivoa

Kirjoittanut Metti Vuosku, julkaissut Iris Sundelin.

TurvaX-hankkeessa tuotettiin kymmenosainen podcast, jonka jaksojen teemat valikoituivat opiskelijoiden toiveiden mukaisesti. Podcastia varten pyysimme kokemustarinoita opiskelijoilta koulun kanavia, sosiaalista mediaa ja viidakkorumpua pitkin. Osa tarinoista löytyi lähipiiristä, osa kaukaa verkon takaa. Yksi asia tarinoissa toistui: järisyttävä resilienssi, joka meissä ihmisissä elää.

Kuva podcastin haastattelutilanteesta, jossa on haastateltava ja haastattelija. Kuvan etualalla näkyy tekniikkaa äänityksistä.

Me ihmiset olemme kaikki tavallamme resilienttejä eli psyykkisesti selviytymiskykyisiä ja joustavia. Toiset meistä orientoituvat vaaratilanteen jälkeen nopeasti uudelleen, karistavat hankalat tunteet helposti ja palaavat jatkamaan tavallista elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Toisilla jäsentely vie enemmän aikaa.

TurvaX-podcastiin kerätyissä tarinoissa toistui kokemus selviytymisestä sellaisissakin tilanteissa, joissa mahdollisuudet näyttivät synkiltä. Tulipalot, väkivalta tai sen uhka, onnettomuudet ja mielenterveyden haasteet piirtyivät kokemuksissa raskaina ja painavina, kuin päivän ylle laskeva synkkä pilvi. Kertojat palasivat kokemuksiinsa kuitenkin selviytymisensä kautta. On tärkeää muistaa, että traumasta voi selvitä.

Ihmisen kykyyn selvitä vaikuttaa moni asia. Avun pyytäminen on avainasemassa, kun jokin järkyttävä tekee elämään särön. Muihin tukeutuminen vahvistaa ja ylläpitää resilienssiä. Hankalissa tunteissa yksin makaaminen synnyttää helposti lisää hankalia tunteita, joiden alta on vaikeaa nähdä mahdollisuuksia selviytyä.

Podcastia varten keräämissämme tarinoissa toistui kyky katsoa tulevaan. Pelottavien ja vaarallisten tilanteiden jälkeen nuoret ihmiset keskittyivät katsomaan elämää, joka heitä odottaa. Toivo.

Ahdistavan, vaarallisen tai pelottavan tilanteen kohtaamisesta ei kuitenkaan tule tehdä itseisarvoa, joka estää meitä näkemästä riskit. Selviytyjä ei ole vastuussa kokemastaan väkivallasta, vaikka onnistuisikin jatkamaan elämää toivonsa säilyttäen. Meillä on jaettu vastuu levittää tietoa, puuttua vaarallisiin tilanteisiin ja hakea apua tai tarjota tukea.

Yleensä vaaralliset tilanteet eivät vaadi palavaan taloon juoksemista. Surullisen arkipäiväinen vaaratilanne voi tapahtua esimerkiksi kadulla jonkun uhkaillessa tai nimitellessä toista. Tällaisessa tilanteessa tukensa voi osoittaa soittamalla apua, jos väliin meneminen tuntuu liian vaaralliselta. Yhdellä puhelinsoitolla voi olla elämän pelastava vaikutus.

TurvaX – Positiivinen turvallisuus lukiolaisen arjessa

Kirjoittanut Kasper Kouvo, julkaissut Iris Sundelin.

TurvaX-hankkeessa mietitään erityisesti lukion turvallisuutta ja nuorten lukiolaisten turvallisuuskokemusta. Turvallisuus vaikuttaa ensi silmäyksellä yksinkertaiselta asialta, mutta turvallisuuteen liittyy useita ulottuvuuksia ja näkökulmia.

Jo psykologian uranuurtaja Abraham Maslow (1943) toi ihmisen tarvehierarkiassa esille turvallisuuden heti fyysisten tarpeiden jälkeen. Turvallisuuden kokemus on siis ihmisen perustarve.

Tarvehierarkkia, pohjalla fysiologiset tarpeet, seuraavaksi turvallisuuden tarpeet, sosiaaliset tarpeet, arvostuksen tarpeet ja itsensä toteuttamisen tarpeet.
Tarvehierarkkia, mukailtu.

Turvattomuus nähdään usein uhkien ja riskien olemassaolona. Turvallisuuden yksi ulottuvuus onkin varautumista onnettomuuksiin ja uhkiin. TurvaX-hankkeessa pohditaan paloturvallisuutta ja turvallista poistumisreittiä koulurakennuksesta suojaan koulun pihalle. Uhkana ovat tässä tapauksessa tulipalo ja sen aiheuttamat vaarat. TurvaX-hankkeessa pyritään myös ohjeistamaan turvalliseen liikennekäyttäytymiseen ja näin ennalta ehkäisemään vaaratilanteita ja riskitilanteita liikenteessä.

Turvallisuus ei kuitenkaan aina ole uhan poissaoloa, vaan välillä turvallisuus on jonkin turvallisuutta rakentavan asian läsnäoloa. Onnellisuustutkija Ilona Suojanen tuo esille kirjassaan Onnellinen turvallisuus (2022) positiivisen turvallisuuden ajatuksen ja käsitteen, mikä tarkoittaa, että jokin ympäristössämme luo turvallisuutta. Lukiossa turvallisuuden kokemusta opiskelijalle luo esimerkiksi tuttu kaveri opetusryhmässä. Esitelmää on turvallisempaa pitää luokan edessä, kun sitä voi pitää kaverin kanssa.

Turvallisuuden kokemus sosiaalisissa tilanteissa lukiossa onkin erittäin tärkeää. Ensimmäiset päivät lukiossa yläkoulun jälkeen voivat tuntua turvattomilta, kun rakennus on vieras ja useat uudet opiskelijat ovat vieraita. Turvallisuuden kokemus kuitenkin lisääntyy lukioaikana, kun voi tutustua uusiin ystäviin ja rakennus tulee tutuksi. Kun opiskelija kokee olonsa turvalliseksi esim. luokkahuonetilanteessa, niin hän voi paremmin keskittyä itse opiskeltavaan aiheeseen. Tarkkaavaisuutta ja energiaa ei kulu jännittämiseen ja näkymättömyyden harjoitteluun.

Turvallisuuden kokemus onkin osittain kehollinen. Kun ihminen pelkää ja jännittää, niin elimistön sympaattinen hermosto aktivoituu: syke nousee, verenpaine kohoaa ja alkaa hikoiluttaa. Kun koemme turvallisuutta, niin elimistömme rauhoittuu ja rentoudumme. Turvallisuuskokemus tuntuu kehossa.

Turvallisuus on kuitenkin myös mielemme sisällä. Opiskelija tulkitsee ympäristöä ja ihmisiä. Emme näe ympäröivää maailmaa sellaisenaan, vaan tulkitsemme sitä entisten kokemusten pohjalta. Jos opiskelijalla on ollut yläkoulussa yksinäisyyttä ja häntä on kiusattu, niin uudet sosiaaliset tilanteet voivat näyttäytyä pelottavilta. Turvattomuus ei siis aina ole reaalisesti ympäristössämme, vaan se voi olla opittuna ennakkoluulona mielessämme. Turvattomuutta voi luoda eräänlainen ennustus tapahtumien kulusta. Tässä on yksi TurvaX-hankkeen haaste: miten hankkeen avulla voisimme tukea nuoria ja heidän rohkeuttaan sosiaalisissa tilanteissa?

Tarvitaan ajattelun ajattelua ja itsereflektiota. Nuori voi itsekin miettiä ajatusmallejaan ja sitä, miten hän tulkitsee tilanteita mahdollisesti kaavoittuneesti. Tällaisia harjoituksia voidaan tehdä vaikka lukion psykologian tunnilla. Rohkeutta voidaan harjoitella toimimalla rohkeasti lukioarjen uusissa tilanteissa. Nuori voi toimia vaikkapa tuutorina yläkoululaisille ja näin harjoitella esiintymistaitoja ja laajemmalti sosiaalisia taitoja. Hieman ujommalle opiskelijalle sopiva haaste voi olla pieni parikeskustelu uuden kaverin kanssa oppitunnilla. Turvallisuus sijaitsee siis kahdessa paikassa: mielemme sisällä ja ulkotodellisuudessa.

Turvallisuuteen liittyy myös ns. turvallisen tilan ajatus. Ideana on, että turvallisessa tilassa kunnioitetaan toista ihmistä eikä kiusata toista. Projektissa herätetään ajatusta myös siitä, että emme ole itse vain kulkemassa tilaan kuin huoneeseen, vaan olemme myös itse luomassa sosiaalista tilaa ja todellisuutta. Opiskelija itse ei kiusaa eikä esim. naura toisen esitelmälle. Opiskelija voi myös aktiivisesti luoda ystävällistä ja turvallista tilaa esim. pyytämällä yksinäistä opiskelijaa mukaan ryhmään. Jokainen turvallisen tilan ryhmäläinen on luomassa sosiaalisesti turvallista ja toisia kannustavaa tilannetta ja tilaa.

Turvallisuuden kokemus on osittain myös suhteellista ja ihmisestä riippuvaista. Toiselle lukiolaiselle esim. ensimmäiset ajotunnit liikenteessä ovat hyvin pelottavia ja toiselle taas aika helppoja. Osat voivat kääntyä toisin päin, kun pitää pitää esitelmää filosofiasta koko luokan edessä.

Opettaja voi luoda ryhmätilanteessa turvallisuutta tai turvattomuutta opetustavoillaan. Jotkut vanhanaikaiset metodit, kuten kapteenit valitsemassa joukkueita liikuntatunnilla, ovat itsessään sosiaalista turvattomuutta luovia. Opettajalla voi olla sosiaalista älykkyyttä, jonka avulla hän voi arvioida tehtävän esim. esitelmän haastavuutta ja sopivuutta juuri tietylle opiskelijalle. Hän voi myös antaa vaihtoehtoisia tapoja tehtävän suorittamiselle. Tärkeää olisi kuitenkin se, että opiskelijan sosiaalista rohkeutta haastettaisiin sopivasti lähikehityksen vyöhykkeellä.

Dialogi lukion turvallisuudesta ja erityisesti sosiaalisesta turvallisuudesta on tärkeää. Kun keskustelemme yhdessä turvallisuudesta opettajien ja opiskelijoiden kanssa, voimme yhdessä löytää positiivisia asioita, jotka tuovat lisää turvallisuutta lukion arkeen. Turvallinen ympäristö luo myös todennäköisemmin onnellisuutta. Turvallisessa ympäristössä voimme olla rauhallisella mielellä ja keskittyä lukion ydintehtävään – oppimiseen.

Kirjoittaja Kasper Kouvo on Vammalan lukion uskonnon, psykologian, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja.

Lähteet:

Abraham Maslow 1943, A Theory of Human motivation

Suojanen Ilona 2022, Onnellinen turvallisuus, turvallista arkea etsimässä. Gaudeamus.