Ammatillisen vankilakoulutuksen sivusto on luotu Vankka-hankkeessa, jossa oli mukana Rikosseuraamuslaitos ja siihen kuuluvat 26 vankeinhoidonyksikköä, Opetushallitus hankkeen hallinnoijan roolissa sekä kaikki 15 ammatillisen koulutuksen järjestäjää, joille on myönnetty vankilaopetuksen tehtävä.
Hankkeen tavoitteena on uuden ammatillisen koulutuksen yhtäpitävän vankilaopetuksen toimintamallin kehittäminen, opetus- ja kulttuuriministeriön ja oikeusministeriön valmistelemien linjausten ja periaatteiden mukaisesti.
VANKEINHOIDON HISTORIAA
Vankiloiden historian voidaan katsoa alkavan kruunun linnoituksista, kaupunkien varaskellareista ja maaseudun tilapäissuojista. Näiden ei kuitenkaan voida katsoa olevan varsinaisia vankilalaitoksia, vaan ne palvelivat pääasiassa tutkintavankeuden järjestämistä.
Varsinaisen vankilalaitoksen juuret ovat 1600-luvulla, lääninhallinnon toteuttamisessa, jolloin tuolloiset käskynhaltiat saivat vastuulleen rangaistusten toimeenpanon valvonnan. Lääninviranomaiset loivat tuolloin mallin, jonka pohjalta vankilalaitos alkoi kehittyä. Kehitykseen vaikutti vankimäärien kasvu sekä pyrkimys karkaamisten vähentämiseen.
Suomen autonomian ajan alkukymmeninä vankeinhoidon vastuu jakautui useiden eri viranomaisten kesken. Katsotaan, että Suomen vankeinhoito alkoi vuonna 1867, kun Adolf Grotenfelt nimitettiin Suomen vankiloiden tarkastajaksi. Tämä oli askel kohti keskitettyä vankeinhoitoa. Tavoitteena oli erillisen vankeinhoitolaitoksen perustaminen.
Suomen autonomian ajan alkukymmeninä vankeinhoidon vastuu jakautui useiden eri viranomaisten kesken. Katsotaan, että Suomen vankeinhoito alkoi vuonna 1867, kun Adolf Grotenfelt nimitettiin Suomen vankiloiden tarkastajaksi. Tämä oli askel kohti keskitettyä vankeinhoitoa. Tavoitteena oli erillisen vankeinhoitolaitoksen perustaminen.
Kun Suomen vankeinhoitoa 1800-luvulla alettiin uudistaa, keskityttiin pääasiassa lainsäädäntöön ja rakennustoimintaan. Laitoskantaa lähdettiin tarmokkaasti muuttamaan ajantasaiseksi, sillä 1860-luvulla käytössä olleet laitokset periytyivät Ruotsin vallan ajoilta.
Suomen vankeinhoitolaitoksessa koitti murroskausi 1910-luvulla. Organisaation sisällä ja ulkona vallitsi voimakkaita jännitteitä. Eri henkilöstöryhmien välillä oli vastakohtaisuuksia, jotka johtivat avoimiin ristiriitaisuuksiin kansalaissodan aikana ja sen jälkiselvittelyissä. Vankeinhoitohallituksen toimintaa vaikeuttivat poliittisten suhdanteiden muutokset, joiden vuoksi viraston ylin johto ei kyennyt täysin keskittymään vankeinhoidon sisäisiin kysymyksiin. Vankeinhoitohallituksen ylitirehtööri vaihtui 1900-luvun alkupuolella tiuhaan.
Taloudelliset säästöt ja virkajärjestelmien yksinkertaistaminen johtivat vankeinhoitohallituksen lakkauttamiseen vuonna 1922. Sen seuraajaksi perustettiin oikeusministeriöön vankeinhoitoasiainosasto, joka aloitti toimintansa 1.1.1923. Muutosta perusteltiin sillä, että keskittäminen ministerihallintoon poisti yhden portaan hallintojärjestelmästä ja toi näin säästöjä henkilö- ja tilakustannuksiin.
Vankeinhoitoon sodan jälkeen kohdistunut ankara kritiikki aiheutti vankeinhoidon kokonaisuudistuksen suunnittelun. Sitä varten perustettu komitea arvosteli voimakkaasti vankeinhoitoviraston liian laajaa itsenäistä toimivaltaa. Helmikuussa 1950 annettiin asetus vankeinhoitoviraston lakkauttamisesta ja huhtikuun ensimmäinen päivä aloitti toimintansa sen seuraaja – oikeusministeriöön kiinteämmin kuuluva vankeinhoito-osasto.
Vankeinhoitoalan virkamieskoulutus määrättiin vuodesta 1950 alkaen pätevyysvaatimukseksi useisiin vankeinhoitolaitoksen virkoihin. Yliopistolliset tutkinnot säilyivät edelleen sen rinnalla, mutta niitä tuli täydentää vankeinhoitotutkintoon kuuluvilla aineilla. Kun vankeinhoitotutkinnon virkamieskoulutus Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa lakkautettiin vuonna 1955, siirtyivät kurssit vankeinhoitolaitoksen omalle vastuulle ja opetus aloitettiin Helsingin keskusvankilan tiloissa. Vuonna 1976 perustettiin Vankeinhoidon koulutuskeskus, mikä tehosti opetusta merkittävästi.
uonna 1950 perustetun oikeusministeriön vankeinhoito-osaston tehtävänä oli hoitaa vankien jälkihuoltoa koskevia asioita yhdessä Kriminaalihuoltoyhdistyksen kanssa. Myös Kriminaalihuoltoyhdistyksen juuret ulottuvat 1800-luvulle saakka. Sitä edelsi prokuraattori Eugen von Knorringin aloitteesta vuonna 1870 perustettu Suomen Vankeusyhdistys, joka aloitti Suomessa varsinaisen kriminaalihuoltotyön. Vapaaehtoistyötä tekevä yhdistys toimi kansainvälisten esikuviensa mukaan. Sen tavoitteena oli auttaa vapautuvia vankeja työn, asunnon ja toimeentulon hankkimisessa sekä edistää vankiloissa tapahtuvaa kasvatustyötä.
Vuonna 2001 rangaistusten täytäntöönpanon organisaatio uudistettiin osana oikeusministeriön kriminaalipoliittisten tehtävien uudelleen järjestelyä. Tällöin lakkautettiin oikeusministeriön vankeinhoito-osasto ja perustettiin uusi keskusvirasto, Rikosseuraamusvirasto.
2020 luvulle tultaessa vankeinhoidon arvot ja tavat toimia ovat päivittyneet ja vankeinhoito nojaa nykypäivän arvoihin ja tapoihin toimia: ihmisarvon kunnioittamiseen ja oikeudenmukaisuuteen. Vankeinhoidon työtä ohjaa käsitys yksilön mahdollisuudesta muuttua ja kasvaa.
Lähteet: https://www.rikosseuraamus.fi/