.
.
Tämä blogisarjan seitsemäs osa käsittelee jutun viimeistelyä. Luvassa ei silti ole tarkistuslistaa eikä teoriaa, vaan sama verstaspuhe jatkuu. En ole tarkoituksella tiivistänyt tätä liikaa, jotta lukurytmi hidastuisi hieman. Silloin ehdit ajatella asiaa samalla.
Isot asiat
Läpiluku: Kun juttu on periaatteessa valmis, siihen ei enää juuri lisätä tekstiä, vaan sitä aletaan lukea läpi. Merkitse kohdat, joihin et ole tyytyväinen (ei tarvitse vielä tietää miksi). Merkitse myös koko jutun heikoin kokonaisuus (kappale, luku, iso ajatus). Aiempi oikoluku on keskittynyt lauseiden ja kappaleen tasolle. Vasta nyt näet, miten valmiin jutun osat asettuvat toisiinsa nähden ja millaiselta koko jutun kaari näyttää. Viimeistely tehdään sen pohjalta, kuinka helppoa tekstiä on lukea, kuinka se soljuu ja kuinka se soi.
- Heikoin kohta pitää ehkä ajatella uudestaan, lisätä tai järjestellä sisältöä uudelleen. Usein on helpompaa poistaa osio kokonaan ja kirjoittaa uudelleen. Tällä tavalla huonoksi havaittu rakenne ei ohjaa uutta ja parempaa ajatusta.
- Itselläni tulee helposti samoja asioita vähän eri sanoin peräkkäisiin kappaleisiin. Joskus ne ovat perusteltuja, mutta yleensä asiat kannattaa sanoa samalla yksityiskohtatasolla vain kerran. Kahteen kertaan sanottuja ei haluasi poistaa, kun kummassakin on jotain hyvää. Ne voisi ehkä yhdistää.
Laajuus: Kirjoittamaan lähtiessä on yleensä jonkinlainen ajatus jutun sopivasta pituudesta. Se taas riippuu julkaisuformaattista ja lukemiseen tarvittavasta ajasta. Työhakemuksen olisi hyvä mahtua yhdelle A4-arkille, Facebook-postauksen neljälle riville, uutissähkeen 30 sekuntiin, blogijutun 6000 merkkiin, pro gradu -tutkielman ehkä 90:een sivuun jne.
- Jos juttu on vähän liian pitkä, sitä voi aina tiivistää 10-15%
- Jos juttu on aivan liian pitkä, siitä voi lohkaista sopivan palan erilliseksi jutuksi.
- Jos jutussa on tarkkoja teknisiä ohjeita, esimerkkejä, sivukaupalla taulukkoja tai kaaviokuvia, ne voi viedä erillisiin tiedostoihin ja linkittää juttuun.
- Jos tapanasi on kirjoittaa aivan liian pitkiä blogijuttuja, voit vain alkaa kutsua niitä long-form -artikkeleiksi.
Karsinta on usein paras ja nopein ratkaisu, kun huomaat, että tekstissä on
- aivan liikaa asiaa (jätä vain tärkeimmät ja suurimmat)
- lause, joka ei tee mitään
- turhaa selitystä ja täytesanoja ”Jo pelkkä kuuntelu” → ”Kuuntelu”
- muita selvästi heikompi osio
- ajatus, joka ei kantanut perille tai selkeytynyt
- sivuhuomautuksen asemaan jäänyt ajatuksenpuolikas
- kirjoittajan työmuistiinpanon tasoisia kommentteja
- sivupolulle osoittava tienviitta, jota ei jutussa koskaan hyödynnetty,
- suurten asioiden kanssa samalla tasolla esitetty pikkuasia
- heikko yritys täyttää alkuperäinen idea jutun otsikon laajuudesta
- yritys osoittaa oppineisuuttaan asialla, joka juuri ja juuri koskettaa jutun aihetta
Päätös karsia yksittäinen asia, lause tai kappale on hyvä tehdä katsomalla niiden tarpeellisuus tai hyödyllisyys koko luvun ja koko jutun näkökulmista.
Argumentti: Jutunteko alkaa usein siitä, että olet jostain asiasta jotain mieltä. Kirjoitat jutun, jossa perustelet mielipiteesi. Juttu on megafoni väitteellesi, mutta se on myös peili, josta näet omat ajatuksesi. Epämääräinen tuntemus muuttuu argumentiksi, kun sen perustelut ovat näkyvissä. Väitteesi voi tästä vahvistua tai tarkentua. Saatat löytää uusia perusteluja, saatat pehmentää jyrkkää kantaa tai luopua siitä kokonaan. Tämä kaikki on arvokasta ajatustyötä, jonka kirjoittaminen laittoi liikkeelle.
Kill Your Darlings: Joskus juttuun kirjoittaa asioita, jotka tuntuivat niin nokkelilta tai hauskoilta, että ne haluaa pitää mukana vaikka väkisin. Olen varma, että tiedätte kaikki, mitä tarkoitan. Lemmikit piristävät välillä aika uuvuttavassa kirjoitustyössä.
Kuitenkin: mitä valmiimpi juttu on, sitä enemmän lempikohdat alkavat pistää silmään. Esimerkiksi täysin tyylin rikkova väliotsikko ei edistä jutun asiaa, vaan hämmentää lukijaa. Omasta lemmikistä on hyvin vaikea luopua. Se on helpompaa, kun ajattelee, että se on nyt tehnyt tehtävänsä ja ilahduttanut kirjoittajaa. Kun tällaisen silmämagneetin poistaa, sen lähiympäristö alkaa näkyä paremmin.
Älä sano kaikkea: Kirjoittamiseen liittyy vaikea ristiriita. Sinulla on tavoite ja tarve sanoa tietyt asiat. Jos kuitenkin kirjoitat kaiken täydellisesti auki, sisällöt, loogiset askeleet, varaukset ja kaikki mahdolliset lopputulokset, olet muuttanut lukijan pelkäksi tiedon vastaanottajaksi ja itsesi käytännössä chatbotiksi.
Jos esimerkiksi asiassa on neljä mahdollista erilaista lopputulosta, nosta tekstiin niistä vain yksi tai kaksi. Valitse ne sen mukaan, mitkä voivat olla lukijoille tutuimpia tai tärkeimpiä. Nyrkkisääntö: Jos jutuissasi on kymmenen kohdan luetteloita, selität asiat liian seikkaperäisesti. Jos kuitenkin kirjoitat ruokareseptejä, unohda tämä sääntö ja listaa toki kaikki ainesosat.
Liiallinen tarkkuus tekee tekstistä kovaa.
Pieni epätarkkuus jättää lukijalle tilaa.
Jutun osat
Otsikko on asiateksteissä helppoa, sillä siinä pyritään tarkkuuteen, välttämään monitulkintaisuutta ja liittämään juttu laajempaan rakenteeseen. Tällainen otsikko käytännössä kirjoittaa itse itsensä: ”Pelastussuunnitelman liite 18: Ohjeet poistumisharjoituksen järjestämiseen”.
Vapaan aiheen jutuissa otsikointi vaatii mielikuvitusta. Helpoimpia keinoja on kirjoittaa ensin teksti, etsiä siitä ydinkohta ja nostaa se otsikoksi. Toinen tapa on löytää jutun abstrakti ydin ja muokata se otsikon omaiseen muotoon. Ehkä kaikkein yksinkertaisin on kuvata jutun hahmoa tai nostaa otsikkoon hyvä sitaatti. Otsikon muuttaminen muuttaa kirjoittajan ajatusta rajauksesta. Asiasta voi löytyä uusi ulottuvuus, kun muuttaa otsikon.
Johdanto: Johdanto on koko jutun kehystys lukijalle: ”Mikä tämä on ja miten tätä luetaan?”. Mielestäni paras ja helpoin tapa tehdä johdanto on kaksivaiheinen.
- Luonnostele johdantoon kirjoitusvaiheen alussa mitä aiot, haluat ja yrität tehdä, mitä käsittelet, mikä on konteksti, teema, missä tilanteessa olet tai mistä olet tulossa tähän juttuun.
- Kun juttu on valmis, palaa lukemaan, mitä johdannossa tuli luvattua ja päivitä se vastaamaan sitä, mitä sait aikaiseksi. Mikä nimenomaan tässä jutussa oli erityistä ja mihin tilanteeseen tai kokonaisuuteen se juttuna istuu.
Jos käytät johdantokappaleessa ylitarkkaa fraasia, se varastaa lukijan huomion. Lukemisen rytmi häiriintyy eikä kokonaisuus enää hahmotu. Asioita kannattaa siis listata johdannossa vain kevyesti.
Kappalejärjestys: kirjoittaessa ajatellaan yleensä vain sisältöä ja editoidessa kappaleen laajuista logiikkaa. Kun juttua viimeistellään, on hyvä vilkaista myös kappaleiden järjestystä.
”Olisiko tämä luku paras aloittaa määritelmällä, ongelmalla vai esimerkillä?”
”Nämä kaksi kappaletta puhuvat samasta asiasta. Laitetaan ne peräkkäin ”
Nosta tärkeä: Kun huomaat, että tekstin joukossa on piilossa tärkeä asia, se kannattaa nostaa omaan tarkasteluunsa. Joskus riittää lause, joskus oma kappale ja joskus voit tehdä sen ympärille kokonaisen uuden luvun. Löydösten tekeminen ja niille kuuluvan arvon antaminen on yksi viimeistelyvaiheen suuria palkintoja.
Sijoita viisaasti: Kun tekstissä on selkeä oivallus, hyvä sitaatti, tulos tai muu ylevä kohta, sitä ei kannata tuhlata heti luvun aloituskappaleessa. Oivallusta ei myöskään tehdä moneen kertaan. Rakenna kappale sitä kohti ja laita kuolematon viisaus vasta kappaleen loppuun. Siellä se saa enemmän painoarvoa.
Lopetus: Juttu ei saa vain loppua, vaan kirjoittajan pitää se sulkea. Jutun lopetus (engl. closure) on tärkeä, sillä se jää hetkeksi lukijan mieleen. Mainosteksteissä lopetus on usein lisätietojen antamista ja kehotusta toimintaan. ”Ilmoittaudu tilaisuuteen 21.8. mennessä.”. Vapaan aiheen jutuissa lopussa ei enää selitetä, vaan lukijalle annetaan lopuksi jotain käteen. Rakenna sinne muistettava lause. Kirjoittajan ajatusäänellä: ”Lopetan nyt tähän. Jatka sinä.”
Juttusarjan seuraavassa, eli kahdeksannessa osassa jatkan vielä puhetta jutun viimeistelystä. Kuten jo mainitsin, sitähän voi jatkaa loputtomasti. Toisena aiheena on julkaiseminen ja siihen liittyvät monenlaiset teknisluonteiset yksityiskohdat. Niiden lisäksi olen kokoamassa juttusarjassa käytettyä sanastoa. Näyttäisi siltä, että kahdeksas osa olisi tämän sarjan päätösjuttu.
Vastaa