Tämä juttusarjan toinen osa on kirjoitettu oppijan ja opettajan näkökulmista. Aluksi pohditaan, miten sanoja opitaan koulun ulkopuolella, miten sanastot tukevat oppimista ja millaisia sanastoja tässä on rakennettu.
Miten sanoja opitaan
Jos puhutaan muualla kuin koulussa tai kurssilla tapahtuvasta kielten opiskelusta, sanoja ei yleensä opita kerralla. Niitä ensin huomaa, sitten arvailee ja vähitellen ne alkavat tarttua ja avautua. Seuraavassa omia havaintojani täysin vieraan uuden kielen kohtaamisesta.
- Kun kuulet sanan ensimmäistä kertaa, ymmärrät, ettet tiedä mitä se tarkoittaa. Et ole varma, miten se kirjoitetaan ja lisäät sanan mielesi selviteltävien tapausten listalle.
- Vertaat uutta sanaa jo tuntemiisi, samalta kuulostaviin sanoihin myös muissa osaamissasi kielissä.
- Joskus uusi sana alkaa häiritä niin paljon, että sen selitys täytyy katsoa netistä. Opit sen heti, epätietoisuus ei enää häiritse ja uteliaisuutesi tyydyttyi.
- Kun kohtaat sanan fraasissa, voit ymmärtää sen käytännön merkityksen vaikket vielä yksittäisen sanan kirjaimellista merkitystä. Muistat vain, että ”tuo sana oli siinä fraasissa”.
- Alat arvailla ja päätellä monenlaisia asioita puhujan ympäriltä: Kuka puhuja on? Millaisista asioista tuossa asemassa / roolissa yleensä puhutaan?
- Jos ymmärrät kielen sanoja ja rakenteita, voit alkaa haarukoida uuden sanan merkitystä ”verbi, jota voi käyttää meri-sanan kanssa”
- Kun et vielä osaa uutta sanaa, olet virittynyt erottamaan sen puhevirrasta ja huomaamaan sen esim. tv-ohjelmien tekstityksissä.
- Olet oppinut sanan, kun tunnistat sen kuultuna ja kirjoitettuna, osaat sanoa ja kirjoittaa sen, tiedät sen merkityksen ja missä yhteydessä sitä voi käyttää.
- Kun alat käyttää oppimaasi sanaa, olet saanut sen aktiiviseen sanavarastoosi.
- Huomaat, että sanaa käytetään muissakin merkityksissä. Alat oppia erilaisia merkityksiä. Kun osaat tulkita sanan merkityksen sen käyttöyhteyden mukaan, olet lopulta ymmärtänyt sanan.
Edellinen oli lineaarisesti eteneväksi siistitty lista. Oikeasti sanoja kuitenkin unohtaa, kuulee, ymmärtää, sanoo ja kirjoittaa väärin. Usein sanan merkityksen sekoittaa samalta kuulostavaan sanaan. Joskus näitä virheitä korjataan pitkänkin ajan päästä.
Itsetehty sanasto
Itse tuotettuja sanastoja voi hyödyntää monessa eri oppimiseen liittyvässä vaiheessa ja tehtävässä.
- Jos sinulla on lähdeteksti ja sen rinnalla siitä generoitu sanasto, voit opetella kääntämään ja tulkitsemaan tekstiä ilman muuta oppimateriaalia.
- Jos sanasto on luotu lähdeaineistosta, jonka olet kuullut, mutta et nähnyt, löydät sanastosta sanoille oikeat kirjoitusasut.
- Tekstin kääntäminen on helpompaa, kun sanasto on järjestetty siten, että sanat esitetään siinä järjestyksessä, kun ne lähdetekstissä on esitetty.
- Elävässä puhekielessä sanat sulautuvat paljon toisiinsa. Sanasto auttaa näkemään, missä yksi sana loppuu ja toinen alkaa. Kuvittele vaikka olevasi ulkomaalainen, joka yrittää ilman sanastoa tulkita suomen kielen repliikkiä ”emmäänyoikeintostatiiä”.
- Se, että sanastoon on merkitty myös sanaluokat, helpottaa kielen rakenteiden hahmottamista. Esimerkki omasta äidinkielestä poikkeava sanajärjestys alkaa hahmottua, kun ymmärtää, esimerkiksi että ”tämä on substantiivi ja tuo on adverbi”.
- Sanan eri merkitysten tarjoaminen syventää sen ymmärtämistä. Se mys totuttaa ajatukseen, että lukeminen on samalla tulkintaa, asiayhteyteen sopivan merkityksen valitsemista.
Sanaston opettamisesta
Tämän hankkeen perusidea on tehdä työkalu, joka tuottaa sanaston vapaasti valittavasta lähdetekstistä. Se sopii yhtä hyvin itseopiskelijan kuin opettajankin käyttöön. Opettajat selittävät sanoja ja kokoavat sanastoja jatkuvasti. Tähän työhön valjastetaan nyt tekoäly avuksi.
Itse valitusta lähdetekstistä luotu sanasto tukee tosielämässä käytettävän, ajankohtaisen ja oppijalle merkityksellisen kielen oppimista. Oppijan motivaatio on korkeampi, kun sisältö on oikeasti oppijaa kiinnostavaa ja merkityksellistä. Fani haluaa oppia suosikkiartistinsa laulunsanoja, Japaninmatkaa suunnittelevan on tärkeä osata lentokentän ja metron kylttejä ja aasialaiseen keittiöön hurahtaneen on hyvä osata lukea pakkausmerkintöjä, esim. soijakastiketyypit pullon kyljestä.
Normaalisti sanakirjoissa ja sanastoissa selitettävä sana on perusmuodossa. Tekstissä sanat ovat joskus perusmuodossa, mutta useammin eivät. Suomen ja Japanin kielet ovat siinä mielessä samanlaisia, että sanan perusmuodosta otetaan loppuosa pois ja se korvataan taivutuspäätteillä. Ne ovat aloitteleville opiskelijoille vaikeita, koska:
- taivutuspäätteitä on useita erilaisia
- sanojen taivuttaminen ei ole täysin mekaanista (osa on epäsäännöllistä)
- sanan juuren perään voi olla liimattu useitakin taivutuspäätteitä
Tällainen räätälöity sanasto voitaisiin tuottaa myös niin, että selitettävä sana on lähdetekstissä esiintyvässä muodossa. Näin voitaisiin tuottaa tekstin nopeaa ymmärtämistä tukevia sanastoja generoimalla esimerkiksi suomenkielisestä uutissähkeestä ukrainankielinen sanasto. Tällöin sanan perusmuodon voisi esittää selitysosan lopussa tukemaan sanojen oppimista.
Sanaston opiskelu on entistäkin vaikeampaa, jos vieraan kielen teksti on kirjoitettu merkistöllä, jota oppija ei vielä tunne. Japanin kielen alkeisoppikirjat on ulkomaalaisia varten yleensä kirjoitettu länsimaisin aakkosin (romaji). Samalla ne myös kertovat, miten sanat lausutaan. Suomalaisille tämä on valtava etu, sillä sekä suomea että japania lausutaan pääosin niin kuin kirjoitetaan. Eli: suomalainen voi lukea romajilla kirjoitettua japania aivan suoraan.
Sanastoon on tuotu sanat myös perinteisillä kirjoitusmerkeillä (kanji, hiragana ja katakana), jotta sanasto auttaa oppimaan ja käyttämään myös perinteisiä japanilaisia merkistöjä.
Opettajan näkökulmasta itse tehty sanasto avaa uudenlaisia mahdollisuuksia. Oppijalle voidaan luoda opiskelupaketti, jossa on 1. linkki oppijan lempibiisiin, 2. biisin sanasto ja 3. pieni tehtävänanto, esim.
- Opettele sanasto romaji-aakkosilla
- Harjoittele ääntämistä laulajan perässä
- Käännä kaksi ensimmäistä säkeistöä suomeksi
- Tutki, mitä taivutuspäätteitä laulunsanoissa esiintyy
- kuuntele kappale seuraten sanastoa samalla paperilta
- Piirrä paperille kappaleen kymmenen ensimmäistä kanji-merkkiä.
Miltä sanasto näyttää
Sanastojen rakenne suunniteltiin aloittelijan tasolla olevan japanin itseopiskelijan tarpeita varten. Yksittäinen sanastoentry näyttää tältä:
ikiru 生きる (verb) 1. To live; to be alive 2. To continue existing despite difficulty 3. To live with purpose or existential awareness (lyric form: iki|ta – past; completed action, may imply memory or finality)
- Selitettävä sana perusmuodossa länsimaisilla merkeillä (romaji)
- Selitettävä sana perinteisillä japanilaisilla merkeillä (kanji ja hiragana) tekemään niitä tutuiksi alusta pitäen ja helpottamaan siirtymistä käyttämään niitä opiskelun edetessä
- Sanojen luokittelu helpottaa lauseen jäsentämistä ja japanin sanajärjestyksen ymmärtämistä.
- Merkitystasot ohjaavat tulkitsemaan sanojen merkityksiä opiskelun alusta pitäen. Tasoja on useita: kirjaimellinen, käytännöllinen, historiallinen, abstrakti, teoreettinen, poeettinen, vertauskuvallinen, filosofinen. Tähän sanastoon otettiin kolme (kirjaimellinen, abstrakti ja runollinen).
- Lyric form: sana siinä muodossa, miten se tekstissä esiintyy ja sen käännös.
Esimerkkejä valmiista sanastoista:
- Eir Aoi: Ryūsei (流星) (pdf 4 s. CC BY 4.0, FI)
- HACHI: Hoshi wo matsu (星を待つ) (pdf, 4 s. CC BY 4.0, EN)
- Hakubi: Twilight (pdf, 3 s. CC BY 4.0, EN)
Juttusarjan seuraavassa, eli kolmannessa osassa luodaan hankkeelle oma kieli. Oikeasti! Sen avulla voimme jatkossa viitata asioihin tiiviisti ja tehokkaasti.