Juttusarjan alussa puhuttiin siitä, ettei äänteillä, kirjaimilla tai tavumerkeillä ole omaa itsenäistä merkitystä. Ne ovat vain palikoita, joista kielen sanoja ja merkityksiä rakennetaan. Nyt mennään kauemmas historiaan ja haetaan esimerkit manner-Kiinasta. Sieltä tuotiin Japaniin sekä kirjoitustaito että kirjoitusmerkit jo 100-500-luvuilla. Näitä kiinalaisperäisiä merkkejä kutsutaan kanjeiksi ja näistä yksikin merkki sisältää merkityksen tai jopa useampia. Kiina sekoittaa nyt aiemman selityksen, mutta se olikin aivan liian siisti.
- A länsimainen kirjainmerkki, lausutaan a, ei merkitse itsessään mitään
- ア japanilainen katakana-tavumerkki, lausutaan a, ei merkitse itsessään mitään
- 安 kiinalainen merkki, lausutaan an / yasu, merkitsee levollista, rauhallista tai turvallista oloa.
Kielen merkityskerrokset
Kiinalaisperäisten merkkien kohdalla huomaa, missä yksi tiivis merkki tarkoittaa monia eri asioita. Se, minkä merkityksen sanalle valitsemme, on koko tämän juttusarjan ydinasioita. Katsotaan yhtä merkkiä ja kokeillaan, mitä siitä saadaan irti.
空 (kara / sora)
- (perusmerkitys) taivas eli se avara alue, jonka näemme
- (abstrakti) ilmatila, taivaankansi tai yläpuolinen avaruus
- (käytännöllinen) sää ja taivaan tila eli miltä taivas näyttää tai millainen sää on
- (runollinen) kaukaisuus tai saavuttamaton yläpuolinen maailma
- (filosofinen) etäisyys, tyhjyys ja vapaus
Merkityskerrokset eivät tarkoita sitä, että merkillä olisi täysin sattumanvaraisia erilaisia merkityksiä. Ne voi nähdä saman ajatuksen erilaisina muotoina tai sävyinä. Verrataan suomen kielen taivas-sanaan. Siitä löytyy samantyyppiset tasot, mutta niiden lisäksi vahvoja uskonnollisia merkityksiä tuonpuoleisena maailmana ja jumalan asuinsijana ”taivaan koti”. Käytämme sitä vieläkin luontouskonnon mukaisena hahmona”Taivas varjele!”. Se kantaa myös merkityksiä suuresta menestyksestä ”Myynti räjähti taivaisiin” ja suuresta onnesta ”Taivaallisen hyvää!”.
Tämä 空 merkki liittyy myös mukavasti edelliseen osaan. En vielä silloin voinut puhua kanjeista, mutta nyt voin: japanilaiset kirjoittavat karate-sanan kahdella kanjilla 空 (kara, tyhjä) + 手 (te, käsi). Huomasitko? Saman kanji-merkin voi lukea japaniksi kara tai sora. What? Jos joku nyt saisi päähänsä lukea samat merkit sorate, se olisi taivaskäsi. Kummalla tavalla luet merkin? Se riippuu siitä, tarkoitatko tyhjyyttä vai taivasta. Tämä saa kielenopiskelijan nauramaan, mutta vain siksi, ettei kukaan huomaa hänen itkevän.
Visuaalisia vihjeitä
Kun aloin opetella japanin tavuaakkosia, yritin keksiä muistiapuja. Esimerkiksi hiragana-merkistön く (ku) on minusta ihan selvä ison K-kirjaimen puolikas. Samoin katakana-merkistön カ (ka) näyttää vähän pieneltä k-kirjaimelta, jolla on kirahvin jalat. Noin nämä kaksi muistan.
Aloin etsiä visuaalisia vihjeitä myös kanji-merkeistä, niinkuin ne olisivat kuva-arvoituksia. Muutaman niisä voikin tunnistaa helposti kuvaavan jotakin konkreettista asiaa, kuten joenuomaa, vuorenhuippuja tai puita:
- 川 joki (lausutaan sen / kawa)
- 山 vuori (lausutaan san / yama)
- 森 metsä (lausutaan sēn / mori)
Osa merkeistä vaatii pidempiä selityksiä ja historiallista tulkintaa. Seuraavassa kaksi esimerkkiä:
冊 (satsu) kirja
Historiallista kontekstia: Muinainen kiinalainen tapa ennen paperia oli kirjoittaa merkit bambusuikaleille, jotka oli kiinnitetty yhteen nyöreillä. Merkissä voi nähdä pystysuuntaisia bambusäleitä ja kaksi vaakasuuntaista nyöriä niitä yhdistämässä. (ks. kuvahaku ”traditional bamboo slat book”)
Käytännöllistä spekulointia: Puusuikaleista tehty ja rullaksi kääritty kirjasidos alkaa kiehtoa mielikuvitusta. Miten sellainen voi toimia? Oikeakätinen kirjoittaja pitää mustepensseliä oikeassa kädessä ja kääntää vasemmalla kädellään rullasta esiin puhdasta kirjoituspintaa. On helppo kuvitella, miten silloisen kirjan muoto oli myös syynä muinaisen Kiinan ja Japanin kirjoitussuunnalle: ylhäältä alas ja oikealta vasemmalle.
Faktantarkistus: Kiinan opetusministeriön merkkitietokannassa (Dictionary of Chinese Character Variants) 冊:n varhainen selitys kuvaa nimenomaan pitkiä ja lyhyitä säleitä sekä niitä yhdistäviä sidoksia. Oxfordissa oleva kiinalaisia kirjoja käsittelevä lähde ”Chinese Books Before Paper” kuvaa pystysuuntaisia säleitä, jotka sidottiin yhteen ja joita luettiin oikealta vasemmalle; kokonaisuus voitiin rullata.
Lause ”silloisen kirjan muoto oli myös syynä muinaisen Kiinan ja Japanin kirjoitussuunnalle” on kuitenkin liian vahva väite. Kirjoitussuunta liittyy kyllä säleiden muotoon ja niiden järjestämiseen: tutkimuslähde kuvaa säleiden asettamisen oikealta vasemmalle ja ylhäältä alas juuri niiden fyysisen rakenteen yhteydessä. Mutta historiallista syy-yhteyttä ei kannata tässä esittää näin yksinkertaisena lauseena.
和 (wa) harmonia
Merkki muodostuu kahdesta osasta, joita käytetään myös itsenäisinä merkkeinä. Vasen puoli 禾 merkitsee viljaa tai satoa ja oikea puoli 口 suuta tai syömistä. Merkillä on vähintään kolme merkitystasoa:
- (perusmerkitys) harmonia, rauha ja ryhmähenki
- (historiallinen) Japanilaisuus, perinteisyys ja luonnonmukaisuus
- (matemaattinen) summa
Etymologista spekulointia: Kun katsoo vasemmanpuoleista osaa (禾), näkee kuinka viljan korret ovat taipuneet alaspäin. Niin tapahtuu, kun sato on runsas. Merkin oikea puoli kuvaa syömistä tai avointa suuta (口). Kokonaisen merkin selitys löytyy, kun nämä kaksi merkitystä liittää yhteen: Kun sato on hyvä, ruokaa riittää kaikille, eivätkä tyytyväiset kyläläiset riitele tai varastele ruokaa toisiltaan. Yhteishenki on sitä, että puhaletaan yhteisen hiileen ja tulokset lasketaan yhteen. Näin myös summan käsite sopii oikein hyvin tähän merkitysten kokonaisuuteen.
Faktantarkistus: Monissa kanji-yhdistelmämerkeissä yksi osa antaa vihjeen merkityksestä ja toinen ääntämisestä. Tämä ei kuitenkaan ole yleispätevä sääntö, eikä osien sijainti yksin kerro niiden tehtävää. Kyseisen 和-merkin molempien osien käyttäminen merkityksen osina on väärä tulkinta. (tarkemmin bonusmateriaalissa)
Oma tulkinta: Vaikka tuo tarina ei ole historiallisesti totta, siitä on vaikea luopua, sillä se on niin hyvä. Vaarana on, että nyt kun kerroin sen, sinäkin saatat pitää sitä totena. Voi vielä olla, että kymmenen vuoden päästä en enää itsekään muista, että se oli pelkkää arvailua.
Taidan ottaa tavaksi summata jutun tärkeimmät asiat siistiin nuolikaavioon. Tulkinta näyttää tässä miellyttävän selkeältä ja suoraviivaiselta. Olisipa se oikeastikin tällaista!
mitä näen → mitä voin päätellä → miten selitän → minkä uskon todeksi
Bonusmateriaali: Keskustelu tekoälyn kanssa 2026-09-26
Juttusarjan seuraavassa, eli kolmannessa osassa yritetään kuulla se, mitä ei sanota ääneen. Jatkuu ensi viikolla!