Tässä juttusarjan kolmannessa osassa olemme siinä vaiheessa, että meillä on kertaalleen kirjoitettu juttu. Jos luulet, että tämähän oli nyt tässä, et voisi olla enempää väärässä. Käsissä on raakatekstiä ja työstä on tehty ehkä 25-35%. Teksti ei siis ole mikään taideteos, vaan raaka-ainetta, jota aletaan nyt työstää. Tämä on blogisarjani teknisin juttu. Ei kuitenkaan kielenhuolto-opas, vaan lyhyt johdanto editointihenkiseen ajattelutapaan.
Kirjoitusvirheet
Lyöntivirheitä eli englanniksi typoja tulee kaikille. Tässä muutama syy siihen, miten niitä syntyy:
- kirjoitusvauhti (ei painanut näppäintä tarpeeksi syvälle, eikä kirjainta tullut)
- motorisia virheitä (millimetriluokkaa kosketusnäytöllä, tai viereisen näppäimen painaminen yhtä aikaa )
- aivo-käsi koordinaatiovirheitä ”myös” → ”möys” (aivot eivät kiinnitä kovin paljon huomiota vähemmän tärkeisiin sanoihin)
- kirjoittamisen aikainen korjailu tuottaa joskus lisää virheitä. Kun korjaat nopeasti lauseen loppua, lyöt sinne pisteen huomaamatta, että siellä oli jo. Loppupisteen pamauttaminen kovaa on oikeastaan kirjoittajan voitonmerkki ”Nyt se on hyvä!”.
- Vähemmät älykkäissä editoreissa yksinkertainen vedä-ja-pudota -toiminto tuottaa tyypillisesti tuplaväli + yhteen liimautuneet sanat -virheparin.
Lyöntivirheiden löytämiseen saa onneksi apua omien aivojen ulkopuolista:
- Microsoft Word -teksturi näyttää heti punakynää, jos sanaa ei löydy sen sanakirjasta.
- LibreOffice sisältää samat toiminnot, kun asentaa siihen Voikko-lisäosan.
- Windowsin Edge-selain osaa myös näyttää virheet, mikä auttaa online-kirjoittamisessa.
- Jos kirjoitat useammalla kielellä, asenna Windowsiin kaikkien käyttämiesi kielten kielipaketit. Löydät ne valitsemalla Käynnistä-valkikosta Asetukset > Kieli > Kieli ja alue > Lisää uusi kieli.> Oikeinkirjoituksen tarkistus. Se sisältyy kyseisen kielen kielipakettiin.
Näillä avusteilla on silti kognitiivinen hinta: punakynämerkintä keskeyttää kirjoittamisen ja saatat hukata ajatuksen kun ärsyynnyt ja käyt korjaamassa lyöntivirheen. Lisäksi, kun kirjoitat ympäristössä, jossa näitä avustajia ei olekaan käytettävissä, olo saattaa tuntua vähän turvattomaalta.
Silloin kun punakynäapuria ei ole, mutta tunnet yleisimmät lyöntivirheesi, löydät ne itsekin. Useimmissa tekstieditoreissa on Etsi-toiminto, jonka saa yleensä näppäilyllä Ctrl+F. Näöntarkkuuteni vuoksi en huomaa, jos tekstissä on peräkkäin kolme pikku-L -kirjainta. Kirjoitan siis hakukenttään ”lll” ja painan Etsi-painiketta. Tällä keinolla löydät myös ne hankalasti havaittavat tuplavälit.
Seuraavat eivät ole kirjoitusvirheitä, mutta en keksi niille yhdistävää tekijää:
- Olet oppinut sanan vain kuulemalla etkä koskaan katsonut sitä tarkasti kirjoitettuna. Vaikka sana lausutaan ”mielummin”, se kirjoitetaan oikeasti ”mieluummin”.
- Puhekieli ei myöskään välitä pilkkusäännöistä pennin vertaa: ”Näin käy kun ei yhtään suunnitella etukäteen.”
- Lauseen muuttaminen lennossa johtaa helposti siihen, että lauseen alkuosa on eri muodossa tai siinä on erilainen rakenne kuin jatkat kirjoittamista ratkaisun keksittyäsi uuteen suuntaan.
Tekstieditorin kirjoituksenaikainen oikoluku auttaa myös kielioppivirheiden löytämisessä. Monissa ne korostetaan vihreällä kaksoisalleviivauksella. Se on punakynää vähemmän häiritsevä ja kuulostaa tietokoneen kysymykseltä ”Hei, onko tämä oikein?”
Tekoälyn käytöstä
Pisimmälle menevä kirjoittamista tukeva teknologia on tietysti tekoäly. Voit antaa sille juttusi ja se löytää virheet ja antaa siitä hämmästyttävän tarkkaa palautetta.
Tekoäly voi tuottaa hetkessä tekstiä lähes mistä tahansa aiheesta. Generoitu teksti on virheetöntä ja hyvin jäsenneltyä. Niin hyvää, että oma tekstisi näyttää sen rinnalla hävettävän huonolta. Tässä pari esimerkkiä kehotteista, joilla voit hillitä keskustelubotin auttamishalua.
”etsi liitteenä olevasta jutusta kirjoitus- ja kielioppivirheet. älä ehdota jatkotoimia. älä generoi uutta tekstiä”
”tässä uusin versio jutustani. vertaa edelliseen ja arvioi muutokset yksitellen. Listaa ongelmakohdat ja kuvaa ongelmat lyhyesti. älä generoi ongelmien ratkaisuja”
Jos olet tottunut käyttämään tekoälyä keskustelukumppanina, sen kanssa voi ottaa puheeksi mikä tahansa kirjoittamiseen tai jutun sisältöön liittyvän aiheen. Voitte uppoutua siihen kuinka syvälle tahansa ja viipyä siinä kuinka pitkään tahansa. Tällainen hidas kirjoittaminen on hyvä menetelmä, kun haluaa selkeyttää ja kehittää omia ajatuksiaan jutussa käsiteltävästä asiasta tai itse kirjoittamisesta.
Luku & sija
Tekstiä kirjoittaessa ajatuksen etenemissuunta muuttuu jatkuvasti vähän. Tällöin lauseen tai kappaleen sisällä asian luku- tai sijamuoto vaihtuu. Näin käy kaikille. Tätä on vaikea huomata, mutta helppo korjata. Muutos kuitenkin synnyttää helposti uusia ongelmia. Tässä tavallinen tapaus:
”Bändin jätkät pidättelivät säkeistön ajan, mutta kertosäkeessä polkaisivat kaikki pedaalit pohjaan.”
Kirjoittaja alkaa epäröidä käyttää ”jätkä” sanaa liian rentona ja ”pidättelivät” sanaa sen perässä liian jäykkänä. Hän eliminoi molemmat ongelmat ja on iloinen, että ratkaisu samalla tiivistää lausetta.
”Bändi pidätteli säkeistön aikana, mutta kertosäkeessä polkaisivat kaikki pedaalit pohjaan.”
Lause parani vähän, mutta nyt ”bändi” ja ”polkaisivat” ovat eri lukumuodossa (yksikkö+monikko). Korjaus yksikkö-yksikkö on kieliopillisesti oikea, mutta hämärä tekijä + tarkka fyysinen tekeminen ovat outo pari.
”Bändi pidätteli säkeistön aikana, mutta kertosäkeessä polkaisi kaikki pedaalit pohjaan.”
Lause päätyi yksikkö-passiivi -rakenteeksi, mikä poisti ongelman ja sujuvoitti loppua. Päälausetta lihotettiin kokemuksellisella tarkentimella, joka sävyttää tekstiä mukavasti.
”Bändi selvästi pidätteli säkeistön aikana, mutta kertosäkeessä kaikki pedaalit polkaistiin pohjaan.”
Kirjoittamisesta-juttusarjan seuraavassa, eli neljännessä osassa käsittelen lapamatolauseita, kappalejakoa, logiikkaa, argumentointia, väliotsikoita ja tiivistämistä.
Vastaa