Pohdin tässä juttusarjan viidennessä osassa tekstin ja musiikin välisiä yhteyksiä. Tarkemmin sanottuna tekstin rytmiä, painotusta ja sävyjä. Jos neljännen osan tekstin sommittelu ja tiivistäminen tuntuivat sisustussuunnittelulta, nyt ollaan jo aika lähellä säveltämistä. Asiat ovat abstrakteja, mutta yritän tehdä kaiken näkyväksi ja tuntuvaksi.
Rytmi
Rytmi tekee tekstistä elävää, eteenpäin vievää ja miellyttävää lukea. Rytmejä on oikeastaan useampia, tai rytmillä on ainakin monta tasoa: tavut, sanat, lauseet, kappaleet ja luvut. Lukija tuntee tekstin rytmin, vaikkei sitä itse huomaa. Jos tekstin rytmi kompastuu, lukeminen häiriintyy ja hidastuu. Pitkä lause, joka saa rytmihäiriön, voi tuntua jopa vaikealta ymmärtää.
Tekstiä tehdessään kirjoittaja maistelee sanojen merkityksiä, sävyjä ja tavumääriä. ”Onko sana tekninen vai lämmin?” Peräkkäiset sanat alkavat vähitellen muodostaa lauseen rytmin. ”Onko lause hakkaava vai soljuva?” Editointivaiheessa alkaa myös huomata kappalerytmin. Kun teksti alkaa olla valmis, lukujen ja koko jutun rytmi näkyä, kuulua ja tuntua.
Olen vasta viime aikoina alkanut huomata, arvostaa ja opetella muokkaamaan tekstin rytmiä. Tässä muutamia havaintoja tekstin rytmistä eri tasoilla.
Tavurytmi: Kielen pienimpiä yksiköitä ovat tavut ja äänteet. Niiden vastineita musiikissa ovat yksittäiset nuotit. Suomen kielen tavuja voi venyttää tarpeen mukaan. Samalla tavalla musiikissa on eri mittaisia nuotteja. Jos tekstistä haluaa näkyviin tavujen mitat ja niiden muodostaman rytmin, voi puheen ajatella olevan radiosähkötyksen morse-koodia. Tekstinä esitettynä vaikka näin:
- Teksti: olen huomenna lähdössä taas
- Tavutus: o-len huo-men-na läh-dös-sä taas
- Tavurytmi: da-daa daa-daa-da daa-daa-da daa
Esimerkin tavusarjat muodostavat toistuvan rytmikuvion. Jos kuuntelet oikein tarkasti, huomaat, että siinähän on valssin tahti! (kahden nuotin kohotahdilla).
- Iskusävelet ja tahtiviivat: da-daa | DAA-daa-da | DAA-caa-da | daa
Suomi on pitkien tavujen kieli. Laulunkirjoittajat tietävät, että jos käyttää paljon pitkiä vokaaleja, sanoista tulee liukuvia ja helppoja laulaa. Sama pätee tekstin kirjoittamiseen: lyhyet tavut ja kovat konsonanttiryppäät tuntuvat teräviltä, pitkät vokaalipainotteiset tavut pehmeiltä ja soljuvilta.
Sanarytmi: Peräkkäisten sanojen mitat lauseessa sisältävät oman rytmin. Montaa peräkkäistä pitkää sanaa on raskasta lukea. Lyhyet sanat välissä keventävät. Sanojen rytmin huomaa helpoimmin listoista. Tekstin sisäisissä listoissa asioiden ihanteellinen määrä on kolme. “Meillä on maitoa, vettä ja mehua” Parasta olisi, jos ne ovat suurin piirtein saman mittaisia. Jos yksi asioista on pidempi, se kannattaa laittaa listan alkuun tai loppuun “Meillä on maitoa, vettä, mehua ja kotikaljaa”.
- Tekstin sisällä kuuden asian listaa on jo vaikeaa hahmottaa
- Pitkä tai kovin eripituisia asioita sisältävä lista on järkevä taittaa luettelomerkeillä omille riveilleen
- Vältä numeroituja luetteloita, jos ei ole kyse järjestyksestä, vaiheista tms.
Lauserytmi: Lyhyitä ja pitkiä lauseita kannattaa vuorotella. Sano painavat asiat lyhyellä lauseella ja käytä pitkiä lausetta tarkkaan kuvaamiseen. Tee lauseista vain sen mittaisia, ettei lauseen loppuun päästyään lukija ole jo ehtinyt unohtaa sen alkua. Luonteva lauseen mitta on se, minkä pystyy lukemaan yhdellä hengityksellä. Jos tapanasi on viljellä pitkiä lapamatolauseita kokeile aloittaa kappale lyhyellä lauseella. Sellainen pistää tekstin mukavasti liikkeelle.
Vaikka monimutkaiset sivulauserakennelmat ovat kieliopillisesti täysin oikeita, kannattaa silti muistaa, että pilkku on selittelijän välimerkki.
Piste on ajattelijan.
Kappalerytmi: Tekstin rytmi syntyy myös kappalejaosta. Lyhyet kappaleet nopeuttavat ja pitkät hidastavat lukemista. Äärimmäisen lyhyet kappaleet eivät kuitenkaan takaa helppoutta eikä rytmiä.
Tekstissä kappaleet ovat kuin musiikkikappaleen osia (intro-säkeistö1–säkeistö2-kertosäe-soolo-kertosäe). Lukija odottaa, että jokin aina muuttuu, kun seuraava osa alkaa. Lisää kappalejaosta juttusarjan neljännessä osassa.
Otsikkorytmi: Väliotsikot jakavat jutun sopivan kokokoisiin lukuannoksiin. Musiikissa väliotsikot olisivat kappaleen nimiä ja sisällysluettelo on albumin kappaleluettelo. Ne auttavat löytämään sen, mitä olet etsimässä.
”Nyt tekisi mieli kuunnella tämän albumin toinen kappale: ’Ready to Rock’”
Selaileva lukutapa paljastaa jotain otsikkorytmistä. Jos jutussa on välitosikko, jonka alla on muihin verrattuna paljon vähemmän tekstiä, jutun rytmi ei tunnu tasapainoiselta. Asian korjaamiseksi:
- voi vähän löysentää tekstiä
- voi kirjoittaa toisen kappaleen orpona olevan seuraksi
- luvun voi yhdistää johonkin toiseen lukuun. Tämän jälkeen säädetään otsikko kattamaan kummankin luvun sisällöt
- Jos jonkin otsikon alla on vain hyvin vähän tekstiä, kannattaa harkita niiden poistamista kokonaan.
Painotus
Suomen kielessä puhetta tahdistetaan painottamalla (engl. stress-timing). Se on karkeasti sanottuna puheen iskukohdan painottamista kovemmalla energiatasolla (mm. äänenvoimakkuus, intensiivisyys ja ilmavirta).
- Yksittäinen sana: paino on sanan ensimmäisellä tavulla
- Kokonainen lause: paino on ensimmäisen sanan ensimmäisellä tavulla
- Puhutun kielen painotus ei ole mekaaninen. Puhekieli painottaa tärkeä kohtaa, olipa se missä kohtaa lausetta tahansa ”Tämä ei käy!”
- Ei-sanalla painottaminen: Sijoita ei-sana erillisenä sanana heti ennen verbiä. Tällöin paino jakautuu myös verbiin päälle: ”että näin ei tapahdu uudelleen”
- Ei-sanan pehmentäminen: Liimaa ei-sana toisen sanan kylkeen ja pidä pieni turvaväli verbiin: ”ettei näin tapahdu uudelleen”
Kuvittele olevasi elokuvanäyttelijä ja lue seuraava repliikki dramaattisesti:
”Tämän asian kanssa täytyy olla nyt todella tarkkana.”
Tässä on juttusarjan paras tilaisuus käyttää mielikuvitusta ja harrastaa villiä spekulointia. En siis voi todistaa, että seuraava on varmasti historiallisesti totta. Mutta et sinäkään, että niin ei ole.
Suomi 1800-luvun alkupuolella. Sisäkuva: maatalon tupa. Koko talonväki paikalla. Kuvan keskellä kaksi vanhaa miestä, talossa vierailevia Kalevalaisia runonlaulajia. He istuvat pirtinpenkillä toisiaan vastakkain, pitävät toisiaan käsistä ja keinuvat edestakaisin laulun tahdissa.”
Klassikkosäe: ”Vaka vanha Väinämöinen”
Tavurytmi: daa-da daa-da daa-da daa-da
Painotukset ”DAA-da daa-da DAA-da daa-da”
Kun vetää laulajakaveria käsistä, ääni muuttuu siinä ponnistamisen hetkellä. Tämän tietää jokainen, joka on yrittänyt puhua tai laulaa samalla, kun soutaa soutuvenettä. Lauseen alun painottaminen on voinut siirtyä runonlaulusta puheeseen ja puheesta kirjoitettuun kieleen. Juurtua tavaksi, jolla suomen kieltä puhutaan ja kuunnellaan. Tekstiä lukiessamme kuulemme tuon runonlaulajien painotuksen vuosisatojen takaa.
Sivupolku: Jos tavurytmi alkoi kiinnostaa, kannattaa vilkaista Japani-blogisarjani juttu ”Rytmiä ilman stressiä”.
Sävy & tuntu
Olen jo saanut palautetta tästä blogisarjastani. Ihmiset ovat kertoneet miltä tekstini tuntuvat. Nämä ovat parhaita palautteita, sillä olen yrittänyt kirjoittaa niin, että lukija voi muistaa, miltä jokin tuntuu kehossa. Osa näistä adjektiiveista on tekstin ominaisuuksia, osa taas kuvaa lukijan ja tekstin välistä suhdetta. Yksi palaute kuvasi jopa kirjoittajan ja kielen välistä suhdetta. Mistä on kyse? Aihe on erittäin vaikea ja juuri siksi myös erittäin kiinnostava.
Tekstin sävy (engl. tone) on se, minkä kirjoittaja säätää.
Tekstin tuntu (engl. feel) on taas se, minkä lukija kokee.
Jos teksti olisi musiikkia, kirjoittaja olisi säveltäjä, sanoittaja, tuottaja, äänittäjä, miksaaja, editoija ja ehkä vielä julkaisijakin. Musiikissa on sävyjä, joista osa on kirjoitettu suoraan nuotteihin ja sanoitukseen. Osaa sävyistä voi kuitenkin säätää studion äänitarkkaamon mikseristä. Millaisia liukusäätimiä tekstintekijän miksauspöydästä löytyy?
- Etäinen → Läheinen
- Moralisoiva → Salliva
- Virallinen → Epävirallinen
- Kirjakielinen → Puhekielinen
- Teoreettinen → Käytännöllinen
- Epäsuorasti viittaava → Suoraan sanova
- Tiivis → Löysä
- Hidas → Nopea
- Vakava → Hauska
- Varovainen → Rohkea
- Perinteinen → Moderni
- Ennustettava → Yllättävä
- Pehmentävä → Korostava
- Faktapohjainen → Fiktiopohjainen
- Ei-ajankohtainen → Ajankohtainen
- Yksiselitteinen → Monitulkintainen
- Kantaaottava → Kannanottoa välttävä
- Vastauksia antava → Kysymyksiä esittävä
Erilaisia tekstin sävyjä löytyi heti kymmeniä. Lista ei ole kattava, mutta se antaa hyvän lähtökohdan pohtia aihetta lisää. Osa listan asioista näyttäisi kuuluvan jotenkin yhteen ja osa kuvaa samaa asiaa hieman eri vivahteella.
Lista tarjoaa mahdollisuuden syventää ajattelua tekstistä ja kirjoittamisesta. Tässä kysymyksiä pohdittavaksi:
- Millä adjektiiveillä kuvailisit ”kovaa” tekstiä?
- Millä sävyillä kuvaisit tätä ennen viimeksi lukemaasi juttua?
- Mitkä asiat jutussa aiheuttivat sen, että tekstissä oli se sävy?
- Mitä sävyjä listalta vielä puuttuu?
Juttusarjan seuraavassa, eli kuudennessa osassa käsittelen tekstin synnyttämiä vaikutelmia lukijan näkökulmasta. Pääteemoja ovat tulkinta, kertojaääni ja kerronnan keinot. Se rakentuu elokuvan maailmaan ja katsomiskokemuksen ympärille. Siitä saattaa tulla vielä tätäkin oudompi juttu.
Vastaa