Tämän kerran tavoitteena on oppia japanin puhutun kielen ydinkäsite, mora. Sitä yrittää verrata äidinkielemme tavun käsitteeseen. Molemmat jakavat kieltä pieniin osiin, äänteisiin. Arkijärki etsii selitystä kirjainten määrän tai -tyypin kautta, mutta ei löydä yhteistä määritelmää. Niissä on jotain samaa, mutta eivät ole täysin samoja.
Mora on puherytmin yksikkö, joka mittaa aikaa. Tavallisen keskustelun rytmissä yksi mora on noin 0,2 sekuntia. Tämä tasamittaisuus tahdistaa japanin kielen tasaiseksi virraksi. Jos jotain äännettä pitää venyttää. moran perään vain lisätään toinen mora. Tavu on erilainen siinä, että sen kesto on joustava. Se venyy aina tarpeen mukaan.
Rytmi ja painotus
Länsimainen rytmimusiikki on vaikuttanut siihen, miten hahmotamme puhetta ja rytmiä. Kaikki bändissä soittaneet tietävät, että rytmi rakentuu tahdista, iskuista ja painotuksista. Rummut sanovat ”pum-tik-slap-tik”. Laulu seuraa musiikin rytmiä, jolloin painottaminen siirtyy musiikista laulamiseen ja laulamisesta puhumiseen.
Länsimaisessa musiikissa käytetään rytmin painotuksesta termejä ”accented note” ja ”stressed note”. Japanin mora-ajastus toimii kuitenkin toisin. Puhe etenee tasaisempana virtana ilman ensimmäisen iskun tai tavun korostamista.
Länsimainen korva ei löydä japanista tuttua painotusta eikä rytmiä. Kieli kuulostaa aluksi tasaiselta tavumassalta, josta ei erota sanoja. Kun mora-ajoitukseen tottuu, puhe alkaa hahmottua pienempiin yksiköihin. Sanojen rajat alkavat erottua, eikä nopeakaan laulu tunnu enää niin kaoottiselta.
Näin mora virtaa
Yritetään seuraavaksi jotain hankalaa: muuttaa ajattelua. Lue ääneen seuraavat kaksi lastenlorua, mutta kuvittele samalla, että olet robotti.
Viikonpäiväloru: ma-ti-ke-to-pe-la-su
Numeroloru: yy-kaa-koo-nee-vii-kuu-see-kaa-yy-kyy
Huomasitko? Et painottanut samalla tavalla kuin normaalia lausetta. Tällaiset lorut ovat ehkä suomen kielen parhaita välineitä ymmärtää mora-ajoituksen idea.
Katsotaan seuraavaksi pientä esimerkkiä laulutekstistä. Se on Over Soul -kappaleen alkuhuudahdus. Linkki kappaleeseen löytyy tämän jutun lopusta.
Romaji: Yomigaere!
Katakana: ヨミガエレ
Morajako: Yo-mi ga-e-re!
Fraseeraus: da-da daa-daa-daa
Suomeksi: ”Herää henkiin!” tai ”Nouse uudelleen!”
Vain yksi rivi laulutekstiä, mutta monta asiaa, mihin voi tarttua:
- Huudahduksessa on kaksi sanaa, mutta japanilaiseen tapaan, niitä kirjoitetaan välillä yhteen. Mora-ajoituksessa sanojen väleissä ei ole yhtään siirtymäaikaa. Kun sanat lausutaan yhteen, ne voi myös kirjoittaa yhteen.
- Morajaosta nähdään, että yksittäisellä E-vokaalilla on oma mora-yksikkönsä. Miksei muilla vokaaleilla ole? Muut on liimattu konsonantin perään konsonantti-vokaali -pareiksi (yleisin mora-muoto).
- Mora on puheen perusyksikkö, mutta laulaessa sitä voidaan pidentää, niin kuin fraasin loppuosassa on tehty. Se on japanin kielen keino korostaa tekstin merkityksellisiä ja tunteellisia kohtia.
- Käännösvaihtoehto ”Nou-se uu-del-leen!” sopii alkuperäisen fraasin mora-mittaan, mutta ”He-rää hen-kiin!” jää yhden moran vajaaksi. Käskynä se on kuitenkin hyvin voimakas ja dramaattinen – eli täydellisen anime-henkinen.
Hyviä keinoja puhumaan opetellessa on luoda omaan puheeseen tätä mora-pulssia: taputa käsiä, naputa jalalla lattiaa, koputa kynällä pöytää tai heiluta etusormea kuin kapellimestari. Tee samaa, mitä teet musiikkia kuunnellessasi.
Mora ei ole kielioppia. Se on kellopulssi,
jolla japania puhutaan ja kuunnellaan.
Kuuntele ja katso kartasta
Länsimaissa on totuttu siihen, että laulajat painottavat tekstiä ”YY-kaa-koo-nee”, Japanin kielessä sitä ei tehdä puheessa, eikä myöskään laulettaessa. Tässä kaksi esimerkkiä aivan eri musiikkigenreistä.
Kappaleisiin on laadittu erilliset mora-kartat. Ne riisuvat pois sanat ja merkitykset, jotta puheen rytmi näkyy selkeästi. Kartoissa käytetään seuraavia merkintätapoja:
- [verse] [prechorus] [chorus] = kappaleen osat
- da = lyhyt (1 mora)
- daa = pitkä (2 moraa)
- tavuviiva (-) = yhteen lausuttu
- välilyönti ( ) = erottuva sanaväli
- pystyviiva (|)= hengitystauko
Ensimmäinen esimerkki on alun perin irlantilainen kansanlaulu, jolla on myös erittäin irlantilainen nimi: A Pretty Girl Milking Her Cow. Se päätyi japanilaisen folk-blues muusikon, Suzuki Tsunekichin ohjelmistoon nimellä Omoide (Muistoja). Irlantilainen loikkiva melodia rauhoittui puheenomaiseksi. Tarina kaukokaihosta muuttui koskettaviksi vertauskuvksi menetyksestä. Sanat leijuvat musiikin päällä, rytmi syntyy sanoista ja moravirta alkaa keinuttaa kuulijaa.
Suzuki Tsunekichi: Omoide (2006, Spotify)
Omoide -mora-kartta (pdf, 1 s. CC BY 4.0)
Jos pitää valita kaikkein japanilaisin 2000-luvun musiikkigenre, se on anison (anime song). Eli piirrettyjen tv-sarjojen ja elokuvien musiikki. Niihin palkataan parhaat laulunkirjoittajat, kappaleista tulee usein jättihittejä ja niiden esittäjistä supertähtiä. Monet tietysti ovat jo. TV-sarjan alkutunnus kestää vain 90 sekuntia, joten kaikki voima ja tunne täytyy pakata pieneen tilaan. Anison-musiikki on täynnä energiaa, mutta samalla myös aika hengästyttävää kuunnella.
- Edit: Anime-lopputunnukset ovat aivan eri maata: hitaita ja emotionaalisia.
- Edit2: Anime-alkutunnuksia alettiin turboahtaa jossain vuoden 2008 paikkeilla. Sitä ennen nekin olivat melodisempia ja pop-henkisempiä
Yōko Hikasa on supersuosittu japanilainen ääninäyttelijä ja myös laulaja. Hän teki vuonna 2022 uuden version Shaman King -sarjan tunnuskappaleesta Over Soul. Se on alkuperäistä nopeampi ja rokkaavampi, mutta Hikasa ääntää kovassakin vauhdissa tarkasti ja selkeästi. Tuloksena on oikea mora-tykitys, mutta silti musiikin rytmi-iskuja ei painoteta laulussa. Mora-kartta näyttää pitkien ja lyhyiden nuottien rytmikuviot. Fraasin loppuvenytykset kuulee ihan ilman karttaakin.
Yōko Hikasa: Over Soul (2022, Youtube)
Over Soul -mora-kartta (pdf, 1 s. CC BY 4.0)
Vastaa