Tässä juttusarjan neljännessä osassa jatkamme jutun editointia Käsissä on nyt tekstiä, joista ilmeiset virheet on korjattu ja työstä on tehty ehkä 55-65%. Teksti ei silti vielä ole valmis juttu. Tällä kertaa otetaan laajempi näkökulma. Nyt käsitellään lapamatolauseita, kappalejakoa, logiikkaa, argumentointia, väliotsikoita ja tiivistämistä. Tässä vaiheessa et ole enää automekaanikko, vaan enemmänkin sisustussuunnittelija.
Lapamatolauseet
Kun alat kirjoittaa niin, että haet ajatusta samalla kuin kirjoitat, lauseista tulee aivan liian pitkiä: monimutkaisia sivulauseviritelmiä, selittäviä lisäosia, luetteloita, vähän puolustelevia ja sellaisia, jotka lopulliseen tekstiin päästessään ovat täysin uuvuttavia lukea. (Näitkö, mitä tein tuossa?).
Lapamatolauseita syntyy helposti myös silloin, kun teet aivodumpin. Tällainen ajatuksenvirtateksti kannattaa pilkkoa listaksi, jotta ne näkee erillisinä asioina ja niiden työstämistä on helppo jatkaa myöhemmin. Listaksi pätkitty aivodumppi on oikeastaan jutturunko minikoossa (katso lisää juttusarjan toisesta osasta).
Helpoin tapa tunnistaa lapamatolauseet on lukea oma tekstisi ääneen. Jos huokaat kesken lausetta, diagnoosi on selvä. Tässä hyvä hoito -suositukseni lapamadoista kärsivälle potilaalle:
- Pilko ylipitkä virke sopiviin osiin. Esimerkiksi ongelman nimeävä päälause ja ongelman seurausta kuvaava sivulause ovat aina hyvä pari. Piste perään ja eteenpäin. (ks. blogisarjan edellisestä jutusta osio: Mitä lause tekee?).
- Pehmennä jyrkkiä väitteitä. Tällöin niitä ei tarvitse rajata niin tarkasti eikä puolustella yhtä vedenpitävästi (ja pitkästi)
- Jyrkennä epävarmaa pyörittelyä. Sano vain se, mitä uskallat tästä sanoa. Jos et uskalla sanoa mitään, älä sano mitään (maksimaalinen lapamadon lyhennysleikkaus)
- Poista listoista melkein samaa tarkoittavia asiat. Usein käy niin, että sama asia tulee mieleesi vain eri nimillä, kun joudut ponnistelemaan liikaa asioiden keksimisessä.
- Paranna lauserytmiä. Perusperiaate: monta pitkää lausetta peräkkäin uuvuttaa lukijan täysin (vrt. Suomen Laki I-II). Ripottele joukkoon pieniä asioita lyhyisiin lauseisiin. Rytmi-asiaa käsitellään laajemmin seuraavassa blogijutussa.
Kappalejako
Tavallinen tapa ajatella kappalejakoa on painaa Enteriä kun tekstiä tuntuu olevan tarpeeksi yhteen kappaleeseen. Tietoisempi tapa kirjoittaa on aloittaa uusi kappale aina, kun aloittaa uuden asian. Se on kirjoittajan ajatusäänellä ”Tuo riitti tuosta, nyt siirryn tähän”.
Kappaleen päättyminen on lukijalle välietappi ja hengähdystauko. Täysleveässä A4-arkissa toimii hyvin muutama rivin mittaiset kappaleet, kapeapalstaisen online-jutun kappale on vain muutama lauseen mittainen. Monikymmensivuisissa teksteissä kappaleet ovat yleensä pidempiä.
Jos kirjoittaminen on ajatusten tekemistä näkyväksi, kappalejaolla ne voi järjestää jälkeenpäin. Lue kappale alusta lähtien ja kun asia vaihtuu, katkaise teksti siitä kohdasta uudeksi kappaleeksi.
Olen käyttänyt ehkä useimmin seuraavia kappalejakomalleja:
- asian jokainen alakohta omaksi kappaleeksi (jos ne ovat sopivan pituisia)
- asian pohjustus | asian käsittely | asian lopetus
- asia yleisesti | asia käytännössä | aikataulut & lisätiedot
Logiikka & argumentointi
Tähän on koottu tekstin logiikkaan ja argumentointiin liittyviä havaintoja ja jäsentelymalleja. Ne ovat yhdessä siksi, että niitä on todella vaikeaa, eli melkein mahdotonta erottaa toisistaan. Logiikka on ajatuksen etenemistä askel askeleelta ”tästä seuraa tämä”. Argumentointi on enemmän sitä, miten asioita perustellaan. Tavallisia loogisia ja argumentoivia rakenteita ovat:
- syy-seuraus (asioiden suhde)
- ongelma-ratkaisu (asioiden suhde)
- tavoite-peruste-toimintaohje (käskytyslogiikka)
- asia-esimerkki (peruste, soveltaminen, käytäntöön vieminen)
- ennen-nyt-tulevaisuudessa (aikaulottuvuus)
- aluksi-seuraavaksi (rento eteneminen)
- vaihtoehtojen lista (valintamahdollisuudet)
- havainto/kokemus-yleistäminen (arjen teoria)
Yhteenkin lauseeseen mahtuu pieni määrä loogisia askelia: ”Kun olet poistanut suodattimen, imuputken pää on näkyvissä.” Jotkut loogiset ja argumentoivat rakenteet ovat puolestaan niin laajoja, että ne muodostavat rakenteen koko jutulle.
- johdanto-asia-näkökulma1-näkökulma2-pohdinta-lopputulos
- alustus-väite-perustelu-vastaväite-puolustus-lopputulos -askelketju.
Kun tekstiä lukee ajatuksen kanssa, huomaa logiikkaan jääneet aukot. Asiassa eteneminen ikään kuin hyppää. Jos logiikka on kunnossa, täydennät vain aukon. Olit ehkä kirjoittanut niin nopeasti, että aivosi ohittivat jonkin itsestäänselvän vaiheen. Parempi tilanne on, kun huomaat, että logiikassa on virhe. Editointi antaa sinulle tilaisuuden ajatella asia uudelleen ja paremmin. Liian suoraviivaisen loogisen ketjun tunnistaa, kun ajattelee ”Ei se aina ole noin”.
Yksi yleisimmistä ongelmista on, että asiat ovat tekstissä sekaisin kuin kirjopyykki linkouksen jälkeen. Tämä ei ole iso ongelma, vaan pieni työvaihe: Siirtele samaan loogiseen kokonaisuuteen kuuluvat lauseet lähelle toisiaan. Tällöin löydät helposti kahteen kertaan sanotut asiat. Poista niistä huonompi tai yhdistä niiden parhaat osat. Nyt voit myös poistaa mahdolliset viittaukset taaksepäin (callbackit).
Väliotsikot
Väliotsikot on helppo luoda, jos sinulla on valmis jutturunko. Kirjoita siinä listatut asiat auki haluamallasi tyylillä ja tarkkuudella. Ne kannattaa kirjoittaa yhdellä kertaa, jotta kieliasusta tulee heti yhtenäinen. Kun kirjoitat väliotsikon, lupaat samalla lukijalle, mitä hän voi tässä kohdassa odottaa saavansa.
Mitä väliotsikot oikeastaan tekevät?
- Erittelevät jutun sisältöä (näitä aiheita käsitellään)
- Ilmoittavat etenemisjärjestyksen (tuota aihetta käsitellään tämän jälkeen)
- Tekevät rakennetta näkyväksi (otsikkotasot, otsikkojen numerointi)
- Määrittävät tyyliä (luovat odotusta myös tekstin tyylin suhteen)
Väliotsikko merkitsee kirjoittajalle ja lukijalle eri asioita. Kirjoittajaa se muistuttaa pysymään otsikon rajaamalla aihealueella ja kirjoittamaan tekstiä niin paljon, että aihealue tulee katettua. Lukijalle väliotsikot ova lupaus tulevasta sisällöstä ja selailijalle silmämagneetteja.
Kun olet kirjoittanut tekstin, vilkaise otsikkoa:
- Tuliko otsikon aihealue katettua? Jos ei, kirjoita vielä puuttuvat asiat
- Tuliko tekstiin asioita otsikon ulkopuolelta? Jos tuli, siirrä se toisen otsikon alle, poista se tai laajenna otsikon aihealuetta
- Onko teksti jotain ihan muuta, mitä otsikko lupaa? Jos on, muuta otsikko vastaamaan tekstin sisältöä. Harkitse myös, tarvitaanko alkuperäistä otsikkoa ollenkaan
- Onko tekstiä liikaa suhteessa koko jutun laajuuteen? Jos on, tiivistä lauseita, karsi pienimpiä yksityiskohtia ja poista heikoimmat kohdat
Jos esimerkiksi otsikko puhuu yleisesti terveydenhuollosta, mutta tekstissä ei mainita ollenkaan hammashuoltoa, juttu ei ehkä täytä lukijan odotusta.
- Alle sivun mittaisessa A4-muodossa julkaistavassa juttu ei tarvitse väliotsikoita asian löytämiseksi.
- Online-julkaisussa nopeaa selailua ja niitä kannattaa viljellä muutaman kappaleen välein.
- Virallisissa jutuissa väliotsikko laaditaan siihen muotoon, että se sopii sellaisenaan sisällysluetteloon.
Sivuhuomautus: kaunokirjallisuudessa väliotsikot ovat tavallisesti pelkkiä lukujen numeroita. Ne jakavat tekstin sopivan kokoisiin lukuannoksiin. Mutta ne eivät tarkoituksella paljasta mitään ja spoilaa lukukokemusta. ”Luku 6: Tepolle selviää, että murhaaja olikin suntio”
Tiivistäminen
Tiivistäminen on tehokkain tapoja parantaa tekstin laatua. Raakateksti on melkein aina löysää ja se paranee tiivistämällä. Listaan muutaman asian, jotka vaikuttavat itselläni siihen, että teksti on aluksi löysää.
- Kun pohdit ja kirjoitat samalla jostain asiasta, jota et tunne läpikotaisin, tekstin alkuun tulee helposti kokonainen kappale turhaa lörpöttelyä, eli vohvelointia. Siinä kirjoittaja asettuu asemiin, kuvaa suhdettaan tekstiin, asiaan tai mitä tahansa kirjoittamisen alkua orientoivia ajatuksiaan. Ne eivät juuri koskaan ole tarpeellisia tai edes kiinnosta ketään muuta. Pois.
- Kun olet epävarma asiasta, kirjoitat varovasti, ehdollissti ja anteeksi pyydellen. Jos sanot vain sen, minkä uskallat , teksti tiivistyy siitä huimasti.
- Jos yrität sanoa kaiken, minkä tiedät asiasta, teksti paisuu ja osa asioista menee jutun rajauksen ulkopuolelle. Kun tekstiä tiivistetään ”kiva tietää” -tyyppiset tiedonmurut voi heti saksia pois.
- Jos tekstissä aukeaa sellaisia sivupolkuja, joista ei mainita tai hyödynnetä, niitä voi poistaa, kun kokonaisuus on kasassa ja huomataan, että tämä oli sivupolku, jonne jutussa ei myöhemminkään koskaan poikettu.
- Suomen kielessä on valtava määrä täytesanoja ja taivutuspäätteitä, jotka antavat tekstiin sävyä. Jos tekstiä täytyy tiivistää, niiden poistaminen tai vähentäminen ei huononna tarkkuutta. Ne vähentävät sävyjä ja terävöittävät tyyliä.
- Taivutuspäätteiden vähentäminen tiivistää tekstiä sanatasolla ja tekee tekstistä selkeämpää lukea. Oma tavoitteeni pitkien sanojen kohdalla on päästä lähelle niiden perusmuotoja.
- Jos jutun jokin kohta jää muita paljon heikommiksi, sen poistaminen kokonaan on hyvä keino tiivistää ja nostaa jäljelläolevan tekstin laatua.
- Erikoiskielet (esim. hoiva-alalla tai EU-hallinnossa) ovat sitä varten, että alan ihmiset voivat puhua keskenään käyttäen tarkkoja termejä. Tällainen teksti tiivistyy usein niin hyvin, että kokonaisen erikoiskielisen kappaleen ydinsisältö mahtuu 2-3 yleiskielen lauseeseen.
Jos kirjoitustyyliisi kuuluu runsas kuvailu, hyvä mittari näyttämään tiivistämisen tarpeen on katsoa, onko kuvailua enemmän kuin itse asiaa. Seuraava lause on jo koomisesti kallellaan kuvailun puolelle: ”Asukkaiden tarpeiden ja toiveiden mukaisesti suunniteltu, ympäristön olosuhteet huomioiva ja huolella hoidettu piha on viihtyisä.”
Esimerkki: Ennen & Jälkeen
”Kun erikoiskielellä kirjoitettua tekstikappaletta halutaan muuttaa yleiskielelle, se samalla tiivistyy ja alkuperäisen tekstin keskeisestä sisällöstä voi jäädä jäljelle vain 2-3 yleiskielistä lausetta.”
Välivaihe: eroon Kun-aloituksesta, haluaminen pois ja lapamato keskeltä poikki.
”Erikoiskielellä kirjoitetun tekstikappaleen muuttaminen yleiskielelle tiivistää samalla tekstiä. Alkuperäisen tekstin keskeisestä sisällöstä voi jäädä jäljelle vain 2-3 yleiskielistä lausetta.”
Tiivistetty teksti: kappale-tarkenne lähemmäs lause-tarkennetta ja erikoiskieli-määrite lähemmäs yleiskieli-määritettä. Teksti-sana kärkeen lauseen ankkuriksi ja Keskeinen sisältö -> ydinsisältö.
”Teksti tiivistyy usein niin hyvin, että kokonaisen erikoiskielisen kappaleen ydinsisältö mahtuu 2-3 yleiskieliseen lauseeseen.”
Sisäinen symmetria: erikoiskielisen kappaleen → yleiskieliseen lauseeseen
Reunojen siloittelu: Alkuun lisättiin vielä ”Tällainen” -sana sillaksi edelliseen lauseeseen. Loppua muutettiin sujuvammaksi ”yleiskieliseen” → ”yleiskielen”.
Kirjoittamisesta-sarjan seuraavassa, eli viidennessä osassa käsittelen tekstin rytmiä, sävyä ja painotusta. Siitä on tulossa sarjan ehdottomasti oudoin juttu.
Vastaa