Tässä Kirjoittamisesta-blogisarjan kahdeksannessa ja viimeisessä osassa viimeistellään juttua sujuvammaksi ja katsotaan sitä vähän lintuperspektiivistä. Valmiin jutun julkaiseminen on viimeinen vaihe, vai onko? Lopussa on juttusarjan aikana käytettyä ja keksittyä sanastoa.
Sujuvuus
Tässä muutamia tapoja viimeistellä tekstiä sujuvaksi ja helpoksi lukea.
Toisteisuus eli sanan, sananjuuren tai fraasin toistaminen samassa tai peräkkäisissä lauseissa saa tekstin tuntumaan kömpelöltä. Tällaista toistoa huomaa yleensä vasta lukemalla muuten valmista tekstiä. Ongelma ratkaistaan vaihtelemalla sana tai muuttamalla lauserakenne. Seuraavanlainen latteus syntyi, kun haluttiin välttämättä käyttää vanhaa muotisanaa.
Ennen: ”Oppimista tapahtuu monenlaisissa oppimisympäristöissä.”
Jälkeen: ”Ihminen oppii monenlaisissa ympäristöissä.”
Rytmi elää tekstissä monella eri tasolla. Rytmin tuntee vasta lukemalla valmista juttua. Kun hiot rytmiä, älä korjaa silloin muita asioita. Tarkkaile lukiessasi, missä kohdissa lukeminen hidastuu ja ymmärrys vaikeutuu. Merkitse korjattavat kohdat ja kun palaat niihin, voit esim.
- pilkkoa uuvuttavimpia sivulauserakenteita päälause+sivulause -mittaan
- pilkkoa ylipitkiä kappaleita uusi asia = uusi kappale -periaatteella
- pyöristää ja lyhentää ylitarkkoja määritelmiä
- poistaa vähiten merkittäviä asioita pisimmistä luetteloista
- laajentaa lyhyitä ja hakkaavia päälauseita tai yhdistellä niitä toisiinsa
- yhdistää yhden kappaleen mittaisia lukuja ja laatimalla niille yhteisen otsikon
Symmetria: Jos monimutkainen lause tai tiukasti yhteen kietoutuneita lauseita sisältävä kappale tuntuu olevan jotenkin vino ja epätyydyttävä, kannattaa tutkia tekstin symmetriaa. Täydellinen symmetria on selkeää, mutta tekee tekstistä mekaanista. Sitä on hyvä vähän rikkoa ja naamioida.
- Epäsymmetria (on-on-ei ole):
”Siinä on metallirunko ja hiljainen käyntiääni, mutta sitä ei ole tarkoitettu ulkokäyttöön.” - Täydellinen symmetria (on-on-on):
”Siinä on metallirunko. Siinä on hiljainen käyntiääni. Se on tarkoitettu vain sisäkäyttöön.” - Osasymmetria (on-mutta):
”Se on metallirunkoinen ja käyntiääneltään hiljainen, mutta sopii vain sisäkäyttöön.”
Symmetriaongelman huomaa siitä, että lukiessa täytyy vaihdella ajatuksen suuntaa: ”alku → loppu”, ”loppu → alku”, ”alku → loppu”, ”loppu → alku”. Tämä on kognitiivisesti raskasta.
Väitteen voimakkuus: Voit säätää väitettä jyrkemmäksi tai pehmeämmäksi pelkällä sanavalinnalla: ”yksi tapa” → ”aika hyvä tapa” → ”yksi parhaista tavoista” → ”minusta paras tapa” → ”ehdottomasti paras tapa”.
Pura ehtorakenteita. Ne tekevät tekstistä oppikirjanmaista ja raskaita lukea. Tässä naamioitu jos-niin -ehtorakenne:
Ennen: ”Jos seuraat kappaleiden sanoituksia samalla kun kuuntelet sitä, saat mallin, miltä laulettu kieli näyttää tekstinä ja miltä teksti kuulostaa laulettuna.”
Jälkeen: ”Kielenopiskelua musiikin avulla: kuuntele musiikkia ja seuraa samalla sanoituksia. Laulaja näyttää, miten sanat äännetään, ja sanoitukset, miten ne kirjoitetaan.”
Pyri perusmuotoon: Etenkin tekstin sisäisen listan asiat on helpointa hahmottaa yksikön nominatiivi- tai genetiivimuodossa:
Monikon genetiivi: ”yksittäisten tuotteiden, tavaraerien ja tuoteperheiden hankintapäätökset”
Yksikön nominatiivi: ”päätös hankkia yksittäinen tuote, tavaraerä tai tuoteperhe”
Poista toisteisuutta: Jos samassa lauseessa on kaksi kertaa sama verbi, toinen niistä olisi hyvä vaihtaa toiseksi tai muuten eliminoida (esim. sanomalla asia eri rakenteella). Jos joudut sanomaan samantyyppisen lauseen kahteen kertaan, tee ensimmäisestä lauseesta yksinkertaisempi ja asiasta yleisempi ja lisää toiseen tarkentimia, syvyyttä tai eri näkökulma.
Metatasolle
Asiatiiviys: Juttu on kokonaisuus, jonka asiatiiviys vaihtelee. Teksti on tyhjäkäynnillä kohdassa, missä ei tule uutta asiaa tai ajateltavaa. Teksti käy ylikierroksilla kohdassa, missä tulee jatkuvasti uutta asiaa ja lukijalta vaaditaan tarkkaa keskittymistä.
Tavallisesti jutun alussa lukijaa johdatellaan aiheeseen ja ajatuksiin, sitten asia tiivistyy, välillä kevennetään, jotta voidaan taas tiivistää ja lopussa taas kevennetään.
- Lisää tiiviiseen kohdan perään vähän löysempää tekstiä
- Älä laita kahta asian ydintä aivan peräkkäisiin lauseisiin
- Älä jatka tiivistä asiaa aivan jutun loppuun saakka
Konteksti: Kun jokin sana pistää silmään valmiista jutussa, se voi olla eri kontekstista kuin muu teksti. Esimerkiksi tarkka lääketieteen termi särähtää korvaan, jos sellainen on eksynyt keskelle runotekstiä. Kun tietoisesti vaihdat kontekstia, käytä sellaista, joka ei vaadi erikseen selittämistä.
Rekisteri Jos kirjoitat asiakkaille, pysy asiakasviestinnän rekisterissä (neutraalin ystävällistä ja auttavaista sinuttelua). Jos jutussa on useampia rekistereitä, tarkista, että muutoskohdat ovat selkeät, eikä saumat vuoda.
Jos juttuun tulee tekstejä useammilta henkilöiltä, tekstit ovat usein vähän eri rekistereissä. Joku kirjoittaa passiivissa, toinen määräilee ja normittaa. Juttua viimeistellessä rekisterinvaihdot on hyvä katsoa ja tarvittaessa hioa pois.
Abstraktiotasot: Juttu rakennetaan usein tietylle abstraktiotasolle (konkreettinen, abstrakti, teoreettinen, runollinen). Tasojen välillä voi ja on hyvä liikkua. Viimeistellessä katsotaan, kuinka luontevaa siirtymiset ovat. Joskus lukijaa halutaan yllättää heittämällä häntä varoittamatta tasolta toiselle. Joskus abstraktiotasoa ei haluta reilusti myöntää, vaan sitä vähän vain kuiskataan (esim. sulkeiden sisään suljetuilla huomautuksilla). Asian voi selittää sanoilla, näyttää tilanteena, verrata toiselle abstraktiotasolle tai ankkuroida metaforaan. Tarkan termin voi selittää määrittelemällä tai käyttämällä sitä yleiskielisessä tekstiosiossa.
Jos käsitteen muuttaa toiminnaksi, se on helpompi ymmärtää. Etenkin ohjeet on hyvä kytkeä lukijan konkreettiseen kokemukseen:
”sijoita tekstin ydinasia lauseen alkuun” → ”pudota ankkuri heti lauseen alkuun”.
Julkaiseminen
Jutun saaminen valmiiksi tuntuu hyvältä. Jos kirjoitit hyvän jutun, ole ylpeä itsestäsi. Jos juttu ei täysin onnistunut, ole tyytyväinen siihen, että se on nyt tehty.
Ennen varsinaista julkaisemista kannattaa tarkistaa muutama tekninen asia:
- Muista lisätä juttuun metadata (otsikko, tekijä, organisaatio, hakusanat). WordPress-alustalla ne löytyvät Artikkeli-palkin Avainsanat-kohdasta ja Wordissa ne lisätään Tiedosto > Tiedot -kohdasta. Wordistä tehtävä PDF-vienti ottaa dokumentin metadatat mukaan automaattisesti. Näin tiedot näkyvät oikein myös intranetin ja nettihakujen tuloslistoissa.
- Jos käytät normaalista poikkeavia fontteja tai haluat tarkasti juuri tietyn ilmeen, upota fontit PDF-versioon (valitaan vientiasetuksissa).
- Jos lähetät jutun sähköpostin viestirungossa ja olet kirjoittanut sen teksturissa, ota automaattinen tavutus pois päältä ennen kuin kopioit jutun teksturista. Näin juttu ei saastu kiinteistä tavuviivoista.
- Word-teksturi osaa tutkia ja näyttää dokumentin saavutettavuusongelmat (löytyy valitsemalla Tarkista > Tarkista helppokäyttöisyys). Se osaa jopa ehdottaa, miten ongelmat korjataan.
- Tarkista, että jutussa olevat linkit toimivat. Syvälle sivustorakenteeseen viittaavat suorat linkit voivat katketa ajan saatossa, kun linkkisi kohdesivu siirretään ajankohtaisten osiosta sen julkaisuarkistoon. Linkki kannattaa kohdistaa julkaisuluetteloon tai virallisen asiakirjan alkuteksteissä mainittuun pysyvään linkkiin
Aikataulussa pysyminen ja jutun saaminen tavoitteiden mukaiseksi tuovat aina onnistumisen tunteen. Sen lisäksi julkaisemiseen liittyy syvempää psykologiaa, mitä olen oivaltanut tämän juttusarjan myötä. Julkaiseminen poistaa epävarmuuden aikaansaamisesta, julkaisuaikataulusta ja siitä tasosta, mitä jutulta itse odotti. Tämä on hyvin vapauttavaa ja kaiken tämän paineen poistuminen rentouttaa kirjoittajaa. Edelleen oman juttunsa näkeminen julkaisumuodossa muuttaa kirjoittajan lukijaksi.
Teksti näyttää julkaisualustalle siirrettynä valmiilta jutulta ja nyt sitä lukee eri silmin. Huomasin itsekin, että sarjan kolmas osa oli aivan liian pitkä ja loppua kohden hyvin asiatiivis. Niinpä pilkoin kyseisen maratonjutun kahteen osaan. Sisältöjä sovittamalla ja täydentämällä siitä syntyivät nykyiset osat kolme ja neljä.
Itse julkaiseminen voi olla yksi napinpainallus tai pidempi prosessi. Online-julkaisuissa kirjoittaja julkaisee itse, työjutuissa juttu lähtee viestintäihmisten katsottavaksi ja lehdissä toimitukseen tarjottavaksi. Kirjapainojen kanssa kirjoittaja lähettää jutun taittoon, saa vedoksen tarkistettavaksi ja antaa lopuksi painohyväksynnän.
Online-julkaisu on nykyisin valtavirtaa.Vasta jutun julkaisemisen jälkeen voi tarkistaa, miltä juttu oikeasti näyttää verkossa. Silloin on hyvä vielä tutkia muutama asia:
- Miltä juttu näyttää tietokoneen selaimessa ja kännykän äpissä
- Onko jutun otsikko ja sisältö selainkäännöksen jälkeen ymmärrettävä ja luonteva? Jos käännös tuottaa kankeaa kieltä tai valitsee sanoille vääriä merkityksiä, tarkenna suomenkielistä tekstiä ja katso, paraneeko myös käännös. Esimerkiksi suomen sana kappale voi kääntyä englanniksi sanaksi paragraph, vaikka tarkoitit musiikkikappaletta.
- Oliko jutussa maakohtaisia asioita, jotka muuttuvat selainkäännöksessä käsittämättömiksi vieraskielisille lukijoille (ei tarvitse muuttaa, lisää alkupuolelle viittauksen ”Suomalaiselle” tai ”Suomalaisesta näkökulmasta”
- Kun voit helposti muuttaa juttua sen julkaisun jälkeen, siitä voi olla vaikeampi päästää irti. Näennäinen parantelu voi siis jatkua loputtomiin. Mutta julkaisupaineen hellittäminen voi myös avata esteet hyville parannuksille.
Kaiken kaikkiaan julkaisuvaiheeseen sekoittuvat voitonriemu ja luopumisen haikeus. Juttua ei tarvitse enää ajatella yhtä intensiivisesti. Se myös lakkaa olemasta vain sinun, kun päästät jutun käsistäsi ja se pyrähtää lentoon maailmaan.
Lopuksi
Olen yrittänyt pitää juttusarjan arkipuheen tasolla, ilman kielitieteen termejä ja määritelmiä. Muutamaa käsitettä olen kuitenkin käyttänyt niitä juurikaan avaamatta. Kokosin niitä erilliseksi sanastoksi ja tavalliseen tapaan sekin karkasi vähän käistä. Siihen tuli kirjoittajaslangia, kielitiedettä, kirjoittamisen filosofiaa ja myös muutama itse keksitty termi. Tein sanastosta oman, yhdeksännen osan.
Juttusarjan tekeminen on ruokkinut itse itseään Luonnosteluun, kirjoittamiseen, editointiin ja viimeistelyyn liittyvät havainnot synnyttävät uusia ideoita, joista piti kirjoittaa lisää. Aihe koukutti niin, että koko sarja syntyi vajaassa kuukaudessa. Nyt tärkeimmät asiat on sanottu ja tämä on sopiva hetki päättää Kirjoittamisesta-sarja.
Olen sattumalta juuri jäämässä kesälomalle. Se on hyvä hetki palata japani-juttusarjan pariin. Kielenopiskelijaa on siellä jo odottamassa monta aihetta: goroawase, pitch accent, harjoitusarkit ja sanastogeneraattori.
Vastaa